VESSAKISSA, osa 2

Olen usein kertonut, kuinka lähden varsinkin iltaisin ja öisin iloisesti laulaen leikkimään laatikkohuoneeseen.
jos olette ihmetelleet mikä siellä on niin kivaa, niin minäpä näytän,







Tässä olen ottanut telineestä minua varten jätetyn paperirullan. Siihen on niin ihana upottaa kynnet! Jostain syystä Mami ei ilahdu tälläisestä hauskanpidosta ja vienkin sen vuoksi joskus todisteet piiloon, yleensä nukkumapesän alle. Yhden rullan olen kylläkin piilottanut niin hyvin, ettei sitä ole sen jälkeen löytynyt.
Kaikkein hauskinta laatikkohuoneessa on auttaa hiekan vaihdossa.
Hyörimme Marren kanssa katsomassa laatikon pesua ja odotamme uutta hiekkaa, sillä meillä on pieni kilpailu kumpi pääsee ekana kuoputtamaan puhdasta hiekkaa!! Muutaman kerran on tullut tasapeli ja olemme istuneet pisulla kylki kyljessä. Minä yritän olla avuksi avaamalla hiekkapussin. Mami tietää sen ja siksi säilyttää hiekan piilossa. Joskus kun olen oikein nopea onnistun ja sitten Mami kulkeekin harjan tai ilkeällä päällä imurin kanssa siellätäällä mutisten ja jupisten itsekseen. Minähän vain autan kotitöissä!!
Nyt taisin eksyä asiasta.
Kun laulu loppuu, tiedetään minun menneen nukkumaan.
Laatikkohuone on vähän kuin minun yksityinen leikkipaikka. Siellä on paljon leluja, "meikkejä", roskis ja muutakin sälää. Vesilaatikko mistä voi juoda tai hyvässä lykyssä saada ongittua pumpulilapun tai hammastikun ( Mami ei laita juuri mitään roskikseen kun levitän sen aina lattialle), hiekkalaatikko ja kissankokoinen nukkumapesä.
Olen hyvin seurallinen, mutta joskus sitä kaipaa sellaista minä-aikaa. Käykö muillekkin sillain?

VILKKAAT JA VÄSYNEET

Veljeni Kakaran täytyi käydä katsomassa eläinlääkäriä ja niinpä minä lainasin sille toista matkakoppaani. Mami kävi katsomassa miten se oli pärjännyt.

Se nukkui kamalan pitkään ja Pilkku-siskolla alkoi tulla jo hätä. Veikka oli lämpimästi peiteltynä kopassa eikä herännyt vaikka sisko kuinka tuijotti ja töni tassulla korvaa. Heidän Mami joutui lopulta laittamaan kopan oven kiinni ja kieltämään Pilkkua häiritsemästä ja Pilkku oli alkanut sähisemään!
Mami kertoi, että pallo jonka oli pitänyt olla hännän alla oli lopulta löytynyt niivuskanasta (nivuskanava). Olipas se vaikea sana!

Minusta on hirveän outoa, että pallo, mikä on lelu, voi olla kissan sisällä!!! Mami selitti niiden olevan poikapalloja ja ne yleensä otetaankin pois, jotta elämästä tulisi helpompaa, niinkuin meille tytöille tehdään masuhaavat. Mietimme Marren kanssa asiaa ja tulimme tulokseen, että poikapallot saattavat liittyä Kevääseen, siihen kun pojat repivät silmät toistensa päästä saadakseen suukkosen.
Nyt Kakara on jo taas terve ja entistä vilkkaampi.

Me Marren kanssa olemme lopettaneet talviunet ja villiintyneet entisestämme. Varsinkin yöllä alamme riehumaan ja Mami pelkää naapureiden kohta jo valittavan. Mutta kun pitää juosta, silloin on juostava.

Sitten onkin kiva kaivautua peiton alle nukkumaan.
Minä olen nykyisin aivan heikkona paperin raateluun. Mami aina moittii kun menen (öisin) lauleskellen (urrrkrrurk) laatikkohuoneeseen hakemaan paperirullan jonka sitten raatelen ja piilotan. Mutta kun tuntuu niin ihanalta upottaa siihen kynnet!!! osaan myös piilottaa ne niin hyvin etten itsekkään enää löydä niitä.

Eilen sain kunnon moitteet kun olin tapani mukaan penkomassa Mamin kassia ja löysin sieltä pienemmän kassin jossa oli ihanan rapisevaa paperia. Olin juuri aloittanut repimisen, kun Mami hyökkäsi väliin ja aloitti kauhean moittimisen, uhkasi jopa ottaa vesipullon. Minä todella inhoan sitä! Pelkkä näkeminen saa minut siirtymään ja sulkemaan silmäni. No, kuitenkin, mami vielä pauhasi että mitä me aiomme syödä jos minä silppuan kaikki rahat? Se oli varmaan kompakysymys. Minä aion tietysti syödä ruokaa, enhän minä ole tähänkään mennessä paperia syönyt!!