NUM3ROT

Minun sihteerini on patalaiska. Olen yrittänyt patistaa häntä töihin kehräämällä ja naukuen. Ei mitään. Taidan antaa hänelle potkut. Minun synttärit menivät ilman kommenttia. Ajatelkaa!!

Olen nyt siis jo 10 kuukautta vanha. Kukaan ei voi väittää etten olisi iso kissa. Syön jo ison kissan ruokaakin! Syöttekö te?
Kymmenen on niin paljon kuin kaikki etutassujen kynnet. Täytyy olla tarkka, että muistaa laskea myös peukkujen kynnet kun ne eivät ole samassa rivissä.
Mihin ihmiset tarvitsevat noin kamalan monta numeroa? Minä en tarvitse kuin viisi. Minä olen yksi, meitä kissoja on kaksi, tässä pesässä asuu kolme, jalkoja on neljä ja kupissa on raksuja monta. Sehän riittää, eikö niin?
Tiesitte kait, että ainakin emokissat osaavat laskea? Mistä ne muuten tietäisivät ovatko kaikki pennut mukana.
Mami huomasi sen Monan emosta Metestä. Meten hauskimpia huveja oli opastaa ihmisiä, yleensä ryteikön läpi, kotiin. Välillä se nousi puuhun ja laski ovatko kaikki mukana.
Mami väittää minulla olevan metri-viiksiä (7cm). Eivät ne oikeastaan ole paljoa pitemmät kuin Marrella, mutta kun kasvoni ovat niin pienet ne ovat melkoiset. Ovathan ne upeat. Siksi ihmettelenkin missä ne pojat viipyvät, kevät loppuu kohta...

LAATIKKOLEIKKEJÄ

Mami toi MINULLE päivänä muutamana lahjaksi pahvilaatikon. Sanoi vielä että se on ikioma ja saan tehdä sille AIVAN MITÄ HALUAN!!! Vaikka repiä ja raadella riekaleiksi!

Ja kyllä minä olen raadellutkin...
Mutta, se Marre!! Sen piti olla minun lelu, mutta Marre meni aivan pokkana istumaan sinne eikä liikahtanutkaan.
Vaan eri kiva leikki siitä sitten tuli, minä yritin vallata laatikkoa takaisin ja Marre puolestaan piti minua loitolla kuitenkaan liikkumatta paikaltaan.

Siitä meille riitti hupia ja hauskuutta pitkäksi aikaa.
Olemme välillä olleet sitä myös toisinpäin, minä laatikossa ja Marre valloittajana.

                                                                                                                                         

Ihmisvieraat kävivät ihailemassa meidän touhuja, järjestimme sivumennen sanoen todella hurjan laatikkoleikin vähän näytösluontoisesti (kumma miten ihailu ja kehut innostavat). Meitä kuvattiin puhelimella ja kameralla, silloin Marrekin innostui kuvaamisesta.
SE KÄVI MYÖS OTTAMASSA KUVAN! IHAN ITSE!!
Se on ihan helppoa, painaa vain tassulla nappia!!

Nimi: Tutkielma korvasta ja kaulasta    Foto: Smarre Sissintytär

Olen aiemmin kertoillut kuinka paljon hauskuutta sain laatikkohuoneen paperirullista. Siis sain.
Iltana muutamana Mami käräytti minut kun raahasin paperirullaa piiloon. Mitäpä siinä muuta saattoi kuin tokaista gurrr (hups), jättää saalis ja livahtaa paikalta.
Myöhemmin sitten istuskelin laatikkohuoneessa ja voivottelin ja harmittelin isoon ääneen. Sen koommin en ole paperirullilla leikkinyt. Eihän siinä mitään hauskaa enää ole....