Minusta on tullut Mamin mielestä oikea rosvo. Omasta mielestäni minä vain metsästin. Minä olen ennenkin vienyt herkkuraksut ja siksi ne ovat olleet viime aikoina piilossa yläkaapissa.
Minä jäljitin ne sieltä. Ja kerran kun minulla teki hyvää mieli, kiipesin yläkaappiin ja hain ne, varastin, kuulemma. Mutta eivätkö ne olleetkin meidän? Sain purkin (ja muutaman astian) alas ja vielä purkin auki. Sitten söin ne kaikki. No, Marre kyllä auttoi. Sitten piilotin todisteet (tyhjän purkin) sängyn alle, mistä Mami sen sitten löysi.
Mamin mielestä olen niin paha rosvo, että hän aikoo laittaa minulle päälle pienet liivit, joiden selkään kirjoittaa “MC PUSSYCAT” ja päästää minut ulos jos vaikka ryöstäisin pankin. Siinä on kuulemma se huono puoli etten kuitenkaan muista mihin piilotan rahat…
Ja kun minut laitetaan sitten häkkiin, Marre ja Mami tulevat minua katsomaan aina vierailupäivinä ja tuovat kakun johon on piilotettu viila.
Minä en tuota juttua ymmärtänyt ollenkaan, mutta Mamilla tuntui olevan kovasti hauskaa.
Minä olen metsästänyt ensimmäisen vähän isomman saaliini. Siis hyttystä isomman. Lentävä, “perhonen” tuli sisään ja siitäkös me innostuimme. Marre antoi sen minulle! Eikös minulla olekin kiltti sisko! Yritin hypätä sitä ilmasta kiinni, mutta se meni piiloon jääkaapin taakse. Odotimme pitkään ja tulihan se pois! Sitten sitä jahdattiin, välillä se karkasi, mutta sain sen taas kiinni. Sitten söin sen. Eka saalis pitää katsokaas syödä. Marrekin söi kärpäsensä, Pilkku Kakaran avustuksella ekan hiirensä (toisenhan Pilkku piilotti maton alle, yäääkk!!!) ja minä söin perhosen. Se ei maistunut hyvältä, mutta söin sen viimeistä siipeä myöten.
Sitten sisään tuli pistävä (mehiläinen). Metsästin senkin ja myös söin, vaikka pitikin olla varovainen, sillä se puri minua aluksi tassuun. Sattui, mutta onneksi se ei purrut toista kertaa.
Muitakin lentäviä on tullut ja olemme jahdanneet niitä iloisina yhdessä. Mamia hirvittää kun tavarat lentelevät ja putoilevat. Onneksi mitään ei ole mennyt rikki, siitä saisimme tietenkin taas huudot, vaikka kyllähän Mamikin myöntää, että on hyvä kun on välillä jahdattavaa. Säilyy virkeys kun on hauskaa.
Taitaa olla niin ettei mitään Kokon kahvikuppeja ole tarpeen vaan kunnon muovikipot. Etteivät säry perhosjahdissa.
VastaaPoistaAi että rosvo! No jos pienellä kissalla tekee vähän mieli hyvää, niin onko se väärin vähän käyttää omankäden oikeutta. Ehkä Mamikin joskus ryöstää piilottamansa herkun, kun sille paikalle panee ;-DDD
VastaaPoistaKaikki liikkuva on kiva pyytää, vaikka maku ei olisikaan niin mehevä. Meillä kanatkin pyydydtävät perhosia ja syövät ne :-o Kivaa jatkoa teille Marren kans ja Mamillekin :)