torstai 21. marraskuuta 2013

EVAKOSSA

 

Minulla oli maanantaina HYVIN jännittävä ja tapahtumarikas päivä. Kerroin varmaan viime kerralla, että meidän koko taloon tuli uudet ikkunat. IMG_1081Me ei saatu nukkua yöunia loppuun kun

aina aamuseitsemältä alkoi kamala pauke ja kolina. Ja pudoteltiin ja rikottiin ikkunoita. Varmaan ikkunasedät saivat kamalat huudot. Minä olisin ainakin saanut. Sitten tuli meidän pesän vuoro. Me emme voineet olla kotona ja jouduimme lähtemään pois. Aamulla Mami laittoi Marren koppaan ja minua alkoikin hermostuttamaan ja päätin etten sittenkään taida lähteä ja juoksin piiloon sängyn alle. Mami ei edes yrittänyt ottaa minua kiinni, vaan alkoi rapisuttamaan namilaatikkoa. Minä juoksin tietenkin heti paikalle silmät ilosta loistaen. Ja se kiero, valehteleva ihminen ei antanutkaan minulle namia, vaan sieppasi kainaloon ja kantoi koppaan! Ilkeä! IMG_1074Nyt me ei mentykään autolla, vaan koppa oli sidottu vetokärryihin ja Mami veti meidät perille. Me menimme Kakaran Mamin pesään. Siellä ei ollut ketään, mutta onneksi Mamilla oli avain lainassa. Nyt minun pitää vähän selittää, miten pesä oli tyhjä, mutta kukaan ei kuitenkaan ollut hukassa. Talo on vanha puutalo, jossa on neljä eri pesää. Toisessa alakerran pesässä asuu kakaran Mami ja toisessa yläkerran Pilkun Mami. Lisäksi Pilkun Mami on Kakaran Mamin emo. Koska kissoja ei haluttu erotta, ne asuvat molemmat ylhäällä. Kakaran mami oli myös jäänyt sinne yöksi. Uuteen pesään tulo on aina jännittävää. Paljon huoneita ja nurkkia tutkittavina. Ja pesä oli ympyrä! Siis kun lähti menemään ovelta pääsi takaisin ovelle ilman, että tarvitsi kääntyä takaisin. Siksi jouduimme aluksi huutelemaan Marren kanssa toisillemme ja Mamille, että missä ovat. Onneksi siellä ei ollut muita ihmisiä, niin saatoimme keskittyä pesän tutkimiseen ja Mami jäi sinne, niin ettei meille tullut hylätyksi tulemisen tunnetta. Ei mennyt kuin pieni hetki, kun meillä oli jo tosi hauskaa. Hiekkalaatikollekin tuli heti käyttöä ja kuppiin oli laitettu vettä ja toiseen rIMG_1072uokaa. Muutaman tunnin mentyä olimme kotiutuneet niin hyvin että alkoi olla torkkujen aika. Ja aika minun tavata sisarukseni. Mami uskoi meidän tuntevan toisemme aikuistumisesta huolimatta, sillä olimme haistaneet toisemme koko ajan Mamin vaatteissa ja kun asiasta oli puhuttu, jokainen meistä osoitti selvästi haluavansa nähdä. Hankaluutena oli Marre, joka nyt kuitenkin on “vieras kissa”. Eli minut napattiin taas syliin ja kannettiin uuteen outoon pesään, jossa oli vielä vieraita, jotka holpöttivät isoon ääneen.
Pilkku ja Kakara olivat nukkumassa ja minut vietiin niitten viereen. Mami heilui sen ainaisen kuvanottolaatikkonsa kanssa ja yritti saada meitä samaan kuvaan (ei onnistunut, kissa kun on kameraa nopeampi. ei olisi tainnut edes järjestelmäkamerasta olla paljoa apua, kun kaiken lisäksi piti yrittää saada poseeraamaan kolme eläintä, joiden tulevasta käytöksestä ei ollut mitään takeita) ja minua alkoi ahdisIMG_1103tamaan koko tilanne. Menin sängyn alle piiloon. Pilkku luuli nähneensä unta ja jatkoi nukkumista jos minä tulisin takaisin. Kakara kuitenkin lähti hissukseen ja rauhallisesti perääni. Oli huomannut vieraan paikan ahdistukseni, eikä halunnut lisätä sitä. Hetken kuluttua Pilkkukin tuli siihen tulokseen ettei se ollutkaan ollut unta ja tuli meidän luo. Me näimme viimeksi vuosi sitten kun menimme samalla autolla eläinlääkäriin ja kylki kyljessä olimme edellisen kerran vajaa 7 viikkoisina, kun meidät poimittiin lattialta kuin lelut, viskattiin koppaan ja vietiin pois emon luota.IMG_1107
Pimeässä käytetty salama vääristää pahasti värejä. Kakaran turkki näyttää melkein samalta kuin minun. Mutta muuten olemme ihan eri näköisiä. Epävarmoille tiedoksi, minä olen vasemmalla. Koska sängyn alla oli pimeää ja Pilkku musta, Mami ei saanut kuvaa missä olisimme kaikki yhdessä.

Olin kylässä yli tunnin. Toisin kuin ihmiset, jotka kälättävät taukoamatta, kukaan meistä ei edes naukaissut, vaikka olimme yhdessä koko ajan.

Sitten tuli aika lähteä, koska Mami pelkäsi Marren olevan hermoromahduksen partaalla. Kuten olikin. Mikä ilo ja riemu sen silmistä loisti kun tulimme ovesta. Rassu yksin vieraassa paikassa ja mielessä pieni pelko, entä jos Nekku ei tulekaan takaisin?

Leikkipaikka oli niin hauska, ettemme halunneet ollenkaan lähteä kotiin kuuntelemaan kamalan kovaa kolketta ja pauketta ja rytinää ja illan tullen Mami sai tehdä tosissaan töitä, että sai meidät koppaan. Ja kotona meitä odotti eläimen kauhuelokuva. Ikkuna sedät olivat vielä siellä!! Eihän meitä enää voinut viedä mihinkään, eikä meitä sieltä sängyn alta mikään pois saanutkaan. Edes namit. Eli sinne jäimme ja Mami joutui lähtemään pois vielä yli tunniksi. Kun hän palasi, ikkunasedät olivat poissa, mutta minä olin sairas. Ihmisetkin sairastuvat stressistä ja paukkeesta ja kemikaaleista, eteenkin näin hurjan päivän jälkeen, niin ajatelkaapa meitä joiden aistit ovat “pikkuisen” paremmat.
En antanut koskea itseeni ja kun minulle annettiin maitoa ja nameja, en edes koskenut. Sitten aloin oksentamaan. Oksensin puolen tunnin sisällä neljä kertaa. Onneksi olin kerran sisustaessani vienyt sängyn alle nurkkaan tyynyn, jonka päälle oli hyvä mennä makaamaan. Tunnin kuluttua minua sai jo vähän silittää (Mami aina välillä tarkisti minun vointia).

Aamulla olin sitten jo oma itseni.

1 kommentti: