VELJENI KAKARA

 

Heippahei vaan!! Nekku se täällä, se valkohännänpäinen kaunotar. Muistatteko?

Tässä on mennyt joulut ja talviunet (me Marren kanssa nukuttiin melkein kaksi kuukautta). Nyt ollaan herätty. Ollaan muuten terveitä, paitsi karvat tippuu. Marre on välillä aivan hermoheikko, oon varmaan kertonu että se TOODELLA vihaa kun irtokarvat kutittaa. Mami yrittää auttaa harjaamalla. Se nauttii harjaamisesta todella. Mutta minä en tykkää harjaamista. Itse asiassa minä pelkään harjaa. Melko outoa, vai mitä! Marre on alkanut asustamaan taas kirjahyllyn päällä. Minä en aina malta antaa sen olla itsekseen “reviiripaikallaan”, mutta kun hyppään seuraksi, Marre, siis minun Marre, heittää minut sieltä alas!! Näykkii jalkoja ja työntää!! Onneksi nukkumapesä on siinä alla.
Mutta kaikilla ei ole ollut hyvä olla. Minun ainokainen kiltti velipoika on sairas. Sille kasvoi suuhun aivan valtava patti. Kasvain. Kun Kakru kävi, okei raahattiin pakolla, eläinlääkäriin, siellä sanottiin, että olisi ehkä aihetta varautua pahimpiin, sillä on suuri todennäköisyys, että kasvain olisi pahanlaatuinen ja saattaisi uusia.
Kun Mami tuli kotiin se oli kamalan surullinen, ihan silmistä valui kuolaa.
Marre muisti olevansa lohtukissa ja aloitti heti kolmen P:n ohjelman; puskeminen, pörräys ja pussaus. Minä kävin hakemassa keppilelun ja annoin sen Mamille. Siitä tulee aina niin iloiseksi.
Marre selitti minulle mihin kasvain-sairaus voi johtaa, Marren Mona-siskon ruumis rikkoutui niin pahasti ettei sitä enää ollut. Minä asun Marren kanssa, mutta Pilkku-sisko on ollut varmasti kamalan huolissaan. Pari päivää sitten Kakara kävi suuleikkauksessa. Eläinlääkäri oli onneksi saanut kasvaimen kokonaan pois, vaikka se oli kasvanut tassun kokoiseksi.

Toivuttuaan nukutuksesta veikalla oli niin paljon mukavampi olo ettei se viitsinyt välittää sellaisista pikkuasioista kuin valtava haava suussa ja alkoi iloisena syömään. Sitten se leikki ja söi. Jonka jälkeen se söi. Ei se ehtinyt yöllä nukkuakaan kun vaan söi. Olihan se varmasti ihanaa kun sujui niin helposti. Pilkku taas nukkui kun pääsi hirveästä stressistä.
Nyt kun leikkauksesta on viisi päivää, veikka vaikuttaa kuuleman mukaan
onnellisemmalta kuin koskaan. Se voi loistavasti ja nauttii huomiosta. Me pidämme häntää pystyssä, että asia säilyisi sellaisena. Myös meidän muiden kohdalla.

Mutta hei, nyt tuli kiire! Marre kävelee ohi ja minun on aivan pakko hyökätä sen kimppuun. Ja sitten mennään niin lujaa että tavarat lentää ja karvat pöllyää!!