SULKALELU

 

Minulla on nyt kamala kiire. Ikkuna on auki ja ulkona on iso lauma talitinttejä. Me ollaan Marren kanssa piilossa ja odotetaan jos edes yksi tulisi sisään. Ei kuulkaas ole yhtään hyvä idea näyttäytyä linnuille. Lähtevät pois.

Minäpä kerron kuitenkin pikaisesti uudesta, tai ei nyt enää niin uudesta lelusta. Sen nimi on sulkalelu ja siinä on OIKEITA linnunsulkia! Mami osti ensin kaupasta sulkalelun, mutta kun sanotaan niinkuin asia oikeasti on, se oli pelkkä keppilelu jossa on höyheniä. NÄMÄ sulat ovat oikeilta ulkona asuvilta linnuilta ja niissä on tai ainakin oli, tuoksuakin jäljellä. Katsokaas kun linnuilla on karvanlähtö vasta kesällä, ei keväällä niin kuin meillä edistyneimmillä nelijalkaisilla….

Mami väsäsi niistä minulle lelun. Välillä hän unohtui tuijottamaan kuva-ääni-laatikkoa ja minun piti jo heilauttaa tassua ja nykiä sulkakimppua, että ymmärsi jatkaa. Sitten se oli valmis ja minä valmistauduin hyökkäämään ja….Marre vei sen!!! Marre joka ei ole leikkinyt leluilla sen jälkeen kun minä tulin! Marre jota ei kiinnostanut keppilelu eikä sulkakeppilelu. Ja tämän se tahtoi. Ja minä olin niin odottanut. Viikset alkoivat ihan väpättää! Mutta Marre tekee ja syö ensin. Se on maailmanjärjestys, eikä sitä voi muuttaa. Kun aikaa kului se on taas malttanut jättää lelut rauhaan ja leikkii ainoastaan minun kanssa. Sitä se väittää tekevänsä ainoastaan minun huviksi, mutta kyllä minä tiedän ettei se ole totta. Se rakastaa leikkimistä.

Se on vaan se pomojuttu.

Mutta minun täytyy nyt juosta, linnut tulivat takaisin ja vartiointi jatkuu…

Minä palaan taas. Nekku. Minä.