Testi testi...

Uuurraumauuuukrau... Minä vain testaan vieläkö tävä toimii...

Talvi taas

Nekku,neekku,neek-kuuneekkauau-au-uuu… Ai anteeksi, minä tässä laulelin.

Minulla oli huono tietokone ja Mami on nyt vasta ostanut minulle uuden. Siinä oli huono laatikko. Mahtui joko tassu tai pää, ei molempia. Siispä kuulumisia on piitkääältä, ihan hännän mittaiselta ajalta.

Jo ennen Kakaran poismenoa olivat Marren synttärit. Se on nyt monta vuotta. Mami väitää sen olevan kuusi, mutta Mami taitaa taas narrata.                                                                                            Minä tiedän ihan hyvin että kuusi on se puu, mihin ripustetaan leluja jouluna. Siis puu, ei kissa. Mami on hassu.

Joulukin meni ja vietettiin se tietysti Lilin luona. Minä en taaskaan halunnut olla ulkona kun tassuja alkoi paleltaa. Kerran kävin ja Lili lähti omille teilleen, mutta kun vienosti vinkaisin se palasi heti. Lili ottaa vakavasti tuon ”vahdi Nekkua”-jutun. Lili kyllä hommasi minut vaikeuksiinkin. Olin kerran päikkäreillä kun Lili tuli pyytämään apua. Namit oli laitettu kirjahyllyn ylähyllylle, voisinko tulla apuun. Toki minä koiraystävää autan! Siinä minä sitten roikuskelin kirjahyllyn päältä ja haroin tassuilla namipusseja ja Lili odotti alhaalla, kun Mami tuli tietysti siihen. Mami sanoi ”Nekku” sillä äänellä ja minä muistin heti, että minulla oli jäänyt päikkärit pahasti kesken. Me kolme saimme ne namit sitten myöhemmin.

Kun sitten lähdimme kotiin, harjoittelimme ensin ja lähtö sujuikin sitten helpommin kuin tavallisesti (oikeasti muistin väärin lipun päivämäärän, täytyihän sitä kissoille jotakin sanoa kun käännyttiin heti takaisin…)

Vilkaisin eräänä aamuna telkkaria ja näin siellä outoja otuksia. En ollut koskaan nähnyt niitä ikkunasta. Niiden nimi oli surikaatti ja niitä oli iso lauma, mutta yksikään ei päässyt karkuun telkkarin sisältä. Ne kaikki asuivat hiekassa paikassa nimeltä Afrikka. Kissojen historia kertoo meidän olevan myös lähtöisin sieltä, niin ettei ihme jos ne näyttivät vähän tutuilta. Katsoin koko ohjelman nenu telkussa kiinni. Mami väitti että kauempaakin näkisi. Olisi varmaan nähnytkin, mutta minulla oli se vahtihomma…Istuin kunnes otukset muuttuivat kirjaimiksi ja hyppäsin pois.

Minun Pilkku-siskolla on uusi pikkusisko! Se on vajaa neljä kuukautta, mustavalkoinen ja sen nimi on Sintti. Se haisee ihan pennulta. Jos minulla olisi pikkusisko saisin ehkä Marren jälkeen pomottaa sitä… Ehkä… Mutta se on Pilkun sisko ja koska sillä on ollut Suuri Suru, pitäköön pennun.

HYVÄSTI KAKARA

3.5.2012-5.12.2014

 

Minulla ei ole enää veikkaa. Sitä puri syöjä-kasvi, raukka meni rikki eikä sitä enää ole. Minä en nähnyt veikkaa kuin kerran pentuajan jälkeen, niin että minä taidan pyytää Mamia kirjottamaan tämän.

Hyvä on Nekku. Minä kirjoitan.
Jos käyttäisi vain yhden sanan kuvailemaan kutakin tämän pentueen kissaa Nekun kohdalla se olisi kaunotar, Pilkkua kuvaisi älykäs ja Kakaralla se olisi ollut ehdottomasti herttainen. Kakara oli ennen kaikkea mukava kissa joka piti lähes kaikista ja josta lähes kaikki pitivät. Pilkku huolehtii oman laumansa lisäksi myös Nekusta, niin minä ainakin tulkitsen kun se katsoo kiinteästi minua silmiin ja selvästi kertoo ja kyselee jotain. Täytyy myöntää että useammin en ymmärrä kuin ymmärrän sitä. Kakara taas oli huoleton hassuttelija, kuten Nekku. Silti vuosi sitten kun olin kissojen kanssa ikkunaremonttia evakossa ja käytin Nekkua sisaruksiaan tapaamassa, se huolehti kovasti ettei vieraalla reviirillä oleva sisko vaan pelkää. Käveli varovasti mutta varmasti luokse ja pysytteli kyljessä toista tuntia.
Viime keväänä Kakaran ylähuuleen kasvoi valtava kasvain. Se saatiin poistettua, mutta silloin jo povattiin sen olleen pahanlaatuinen ja uusiutuvan.
Niinkuin tapahtui. Enää kasvainta ei voinut vain poistaa, vaan eläinparalta olisi jouduttu amputoimaan osa leukaa, se olisi joutunut opetteleen uudelleen syömään. Tämä operaatio olisi maksanut tuhansia eikä paranemisesta olisi ollut mitään takeita, päinvastoin.
Tässä tilanteessa inhimillinen ratkaisu oli säästää upea eläin enemmiltä kärsimyksiltä. Erikoinen sattuma minusta oli että 5.12 kolme vuotta sitten Marren kasvattiemon Monan elämänlanka katkesi kasvaimen takia (tämä menee jo naurettavaksi, siis etten kykene käyttämään sanaa “kuolema” eläimen yhteydessä).

Meidän “lauma” ottaa osaa Kakaran perheen suruun. Säälin eteenkin Pilkku-ressua, joka haistaa veljensä ja etsii sitä itkien, vaikka tietää ettei tätä löydy, mutta jos kuitenkin…

Jää hyvästi Kakara, sinä upea ja suloinen kissa. Elosi oli lyhyt, mutta elit sen täysillä. Myös minä rakastin ja kaipaan sinua.

SULKALELU

 

Minulla on nyt kamala kiire. Ikkuna on auki ja ulkona on iso lauma talitinttejä. Me ollaan Marren kanssa piilossa ja odotetaan jos edes yksi tulisi sisään. Ei kuulkaas ole yhtään hyvä idea näyttäytyä linnuille. Lähtevät pois.

Minäpä kerron kuitenkin pikaisesti uudesta, tai ei nyt enää niin uudesta lelusta. Sen nimi on sulkalelu ja siinä on OIKEITA linnunsulkia! Mami osti ensin kaupasta sulkalelun, mutta kun sanotaan niinkuin asia oikeasti on, se oli pelkkä keppilelu jossa on höyheniä. NÄMÄ sulat ovat oikeilta ulkona asuvilta linnuilta ja niissä on tai ainakin oli, tuoksuakin jäljellä. Katsokaas kun linnuilla on karvanlähtö vasta kesällä, ei keväällä niin kuin meillä edistyneimmillä nelijalkaisilla….

Mami väsäsi niistä minulle lelun. Välillä hän unohtui tuijottamaan kuva-ääni-laatikkoa ja minun piti jo heilauttaa tassua ja nykiä sulkakimppua, että ymmärsi jatkaa. Sitten se oli valmis ja minä valmistauduin hyökkäämään ja….Marre vei sen!!! Marre joka ei ole leikkinyt leluilla sen jälkeen kun minä tulin! Marre jota ei kiinnostanut keppilelu eikä sulkakeppilelu. Ja tämän se tahtoi. Ja minä olin niin odottanut. Viikset alkoivat ihan väpättää! Mutta Marre tekee ja syö ensin. Se on maailmanjärjestys, eikä sitä voi muuttaa. Kun aikaa kului se on taas malttanut jättää lelut rauhaan ja leikkii ainoastaan minun kanssa. Sitä se väittää tekevänsä ainoastaan minun huviksi, mutta kyllä minä tiedän ettei se ole totta. Se rakastaa leikkimistä.

Se on vaan se pomojuttu.

Mutta minun täytyy nyt juosta, linnut tulivat takaisin ja vartiointi jatkuu…

Minä palaan taas. Nekku. Minä.

Olen minä vielä täällä….

Siitäpä onkin kauan kun olen viimeksi laittanut tassuni näppäimistölle. kesä tulo, oli ja meni. Meillä oli Marren kanssa niin kuuma, että nukuimme hyvin kaukana toisistamme ja Mamista. Marre on hyvä nukkumakaveri, mutta se on niin kuuma (kissan “sisälämpötila” on n. 39 astetta) ja Mamin luona kävin säännöllisillä aamu- ja iltapaijauksilla.
Tietysti teimme kesävierailun Lilin luokse. Kävin ensi kertaa metsässä ja aivan villiinnyin! Kun veikka upottaa kyntensä puuhun sillä häviää järki ja minulla kävi samoin metsässä.

Nekku eka kerran “metsässä”

Ajatelkaa, eräänä päivänä sitten satoi lunta! Ihmiset päivittelivät ja pulisivat siitä kovasti. Minusta se ei ollut kovinkaan outoa. Sillä joka toisella kerralla kun käymme Lilillä on lunta ja sitten ei. Se jos kotona olisi tullut lunta keskellä kesää, se olisi ollut outoa.

Olin kuitenkin vähän pettynyt kun puuta ja sen alle laitettavia revittäviä paketteja ei tullut.

Ehkä sitä lunta ei sitten tullutkaan tarpeeksi.

Minä kun tykkään niin hirveästi paketeista ja varsinkin laatikoista.

                                                                                

Lilin Mami, joka on muuten meidän Mamin emo (Mamikin on varmaan annettu pienenä pois niinkuin meidät) oli jo aikansa puhunut että pitäisi pölyt pyyhkiä kirjahyllyn päältä. Hän oli hyvin iloinen kun me teimme sen. Liliä asia harmitti tuplaten. Se kun oli jo joutunut ihmetttelemään miten Marre pääsee kirjahyllyn päälle ja miksi se ei, se kun ei ole reilua. Ja nyt sinne hyppelin vielä minäkin.

        Lähtiessä sattui pieni tragedian poikanen. Me oltiin tietysti hermostuneita ja kun aikaa oli reilusti, Mami päästi meidät  ulos. Marre oli valmiiksi hermostunut ja kun se säikähti jotain se katosi!! Eikä sitä löytynyt. Mami huuteli ja kulki pitkin metsiä ja myös tienviertä, josta hän ei halunnut Marrea löytää, eikä löytänytkään.

                                                                                                   

Junakin jo tuli ja meni, liput oli saatu ikävä kyllä vaihdettua, matkustaa täytyi. Marre palasi lopulta takaisin. Missä oli käynyt, sitä minä en kerro. En osaa ihmisten sanoilla. Minuakin jo huolestutti, mutta loppu hyvin, minä paras.
Kone alkaa taas hidasteleen ja kuten reunuksista näkyy elään muutenkin omaa elämäänsä, joten jätän uusista leluista kertomisen toiseen kertaan. Minulla onkin aivan ihana lelu!!!

Sain haasteen

 

Pörröturkki Junnu-herra oli lähettänyt minulle haasteen.                                                 Voipi olla etten saa sitä täysin tehtyä, mutta parhaani yritän,tai laitan häntäni umpparille.

 

Haasteen tarkoituksena on löytää uusia blogeja ja auttaa huomaamaan heitä,joilla on on alle 200 lukijaa.
Siispä sääntöihin:
Säännöt:
1.Jokaisen haastetun pitää kertoa 11 asiaa itsestään.
2.Pitää vastata haastajan 11 kysymykseen.
3.Haastajan pitää keksiä 11 kysymystä uusille haastetuille.
4.Sitten sinun tulee valita ne 11 bloggaajaa, joilla on alle 200 lukijaa.
Sinun pitää kertoa kenet olet haastanut.
6.Ei takaisin haastamista.

11 asiaa minusta:

1.  Täytin juuri kaksi vuotta

2.  Minusta on kiva tonkia vieraitten kasseja, kaikki ei siitä tykkää

3.  Olen hirveän kova juttelemaan. Usein juttelen emännälle, mutta myös paljon pelkälle ilmalle.

4.  En halua oppia temppuja. Mami sanoo “istu”, mutta minä tepastelen edestakaisin, menen makaamaa, kierin, kurkkaan tassun alta ja vaikka mitä. Lopulta on pakko luovuttaa, kun muut ovat naminsa saaneet. Ero koirien ja kissojen välillä on se, että koira tottelee sinua ja sinä tottelet kissaasi

5.   Ammatiltani olen sisustaja.

6.   Rakastan laatikoita.

7.  Pidän yhteyttä naapurikadulla asuviin emo-siskoon ja –veljeen hajustamalla Mamin. Ne tekevät samoin.

8.  Minulla on koirakaveri jonka näen kahdesti vuodessa

9.  Inhoan matkustamista, mutta kylässä on kiva olla

10. Kun haluan jotain nousen takajalkojen varaan ja nostan vasemman tassun ylös. En tosin useinkaan tiedä mitä tahdon. Jotain. Väliä sille

11. Olen kaunotar

Minun 11 kysymystäni
1.Oletko ihmisläheinen vai oletko erakko luonteinen?
2.Mitä maaseutu sinulle merkitsee?
3.Mikä on elämäsi motto?
4.Kumpi on parempaa syödä kuivaruoka vai herkullisia myyräpaisteja?
5.Onko sinulla omaa reviiriä ja jos on niin kuin pitkälle se alue menee?
6.Oletko löhöilytyyppiä?
7.Kuinka monta eläin kaveria käsittää sinun kotisi?
8.Tykkäätkö nukkua pitkään vai oletko aamunvirkku?
9.Oletko enempi sisällä oleva vai ulkoiletko mielummin ?
10.Mikä on mielestäsi paras ohje muille eläimille ?
11.Mikä on paras nukkuma asentosi? 

1. Ihmisläheinen
2. Kesälomapaikkaa. Tykkään.
3. Syö, leiki ja nuku. Ole kissa. Mikä sen parempaa.
4. Kuivaruokaa. Totta puhuen minä en syö muuta kuin raksuja. Namitkin on sellaisia. Mamia asia huolettaa ja hän yrittää tarjoilla milloin mitäkin. Olen pikku hampaalliset maistanut lohta, kanaa ja jauhelihaa, mutta en edes suullista. Jos on oikein kova nälkä, olen syönyt gourmet-purkkiruokaa
5. Reviirinä on tämä meidän pesä, paitsi kirjahyllyn päällinen. Se on Marren. Tietysti menen sinne, mutta Marre pudottaa minut alas jios haluaa itse olla
6. Löhöily on kivaa
7. Vain yksi. Smarre Sissistytär, joka on minun kasvattiemo ja isosisko
8. Se vähän riippuu. Jos riehumme yöllä, nukun pitkään. No, aina muutenkin. Poikkeuksena kyläilyt, silloin herään aikaisin, koska koirakin on hereillä
9. Olen kaupunkilaiskissa. Marren kasvattaja Mona kävi valjaissa ulkona, mutta me emme halua. Maaseutukyläilyissä käymme kesäisin vahdittuina pihalla; Mami vahtii Marrea ja Lili-koira minua. marre käy pihalla myös joulureissulla. Minä en. En tykkää lumesta.
10. Rakastakaa niin teitä rakastetaan. Noudattakaa tärkeimpiä sääntöjä (kuten hiekkis) niin pääsette luistamaan vähemmän tärkeistä. Olkaa kärsivällisiä vaikkeivat ihmiset ymmärrä selvää puhetta, emme mekään ymmärrä kaikkea mitä he tahtovat.
11. Puuma. Sohvan selkänojalla voi leikkiä olevansa oksalla nukkuva villikissa

11 KYSYMYSTÄ HAASTETUILLE

1. Lempivuodenaikasi
2. Kuinka suuri merkitys eläin-/ihmiskumppanillasi on?
3. Eläinystävän älyttömin temppu
4. Eläinystävän fiksuin tempaus
5. kesän tulo on kivaa koska…
6. Namia on…
7. Kirjoitan/Olen kirjurina blogiin…
8. Elämänfilosofiani
9. Tykkään
10. En tykkää
11. Luonteeltani olen

Haastan

Helminkuu
Kissa Kermakupilla

Juhlahumua

 

 

Nyt on tullut vihreän ja lintujen aika, sekä kaikenlaisten juhlien. Ensin tuli ilmapallojen juhla. Marre lumoutui taas niistä palloista. Mutta vuoden aikana oli päässyt unohtumaan se että EI KYNSIÄ! Kun se ainoa jäljellä ollut pallo oli poksahtanut, Marre oli niin lohduttoman näköinen ja minä kuljetin murheellisena pallon riekaletta, että Mami joutui lähtemään siltä seisomalta kauppaan ostamaan lisää palloja.
Sitten palloja oli taas monta ja vain yksi on mennyt rikki!! Tosin siihen meinasin tukehtua. Kumia on niin mukava pureskella, mutta kun Mami huomasi sen, hän alkoi naukumaan “Eieiei Nekku, annapoisannapois…” No mitäs siinä kissa voi tehdä kuin yrittää nielaista äkkiä. Mutta se ei mennytkään masuun vaan minulta loppui henki!! Onneksi pallonpala lähti irti kakomalla. Vähän minä säikähdin ja kun mietin asiaa myönsin Marrelle, että saattaa niissä Mamin kielloissa olla jotain vitsiä. Marre kertoi huomanneensa saman, mutta siitä ei saa puhua ääneen. Ssshhhh…

MINÄ OLEN NYT KAKSI VUOTTA !!!!!!!!! Sain synttärilahjaksi kaikkea hyvää. Nameja ja tikkunameja ja kissamaitoa (se on parempaa kuin tavallinen laktoositon). Mami kiusasi että olisin nyt niin vanha ja raihnainen että turkkikin on harmaa. Kävin katsomassa peilistä ja kauhistus, turkki oli aivan harmaa… sitten minä tietysti muistin sen aina olleen sen värinen. Minä ja Pilkku-sisko osataan avata itse tikkunamit. Mami kävi viemässä siskolle ja veikallekin tikkunamit synttärilahjaksi. Hassua, niillä on synttärit ihan samana päivänä kuin minullakin. Ja vielä molemmilla. Aika erikoista. Kakara on pysynyt terveenä.

Jos muistatte, niin minä tykkään sisustamisesta. Jos saisin ihan itse sisustaa, niin laittaisin korkeitten paikkojen lisäksi pelkkiä laatikoita ja tyynyjä.

Mami aikoi viedä yhden minun laatikoista roskiin. Minulla ihan sydän hyppäsi kurkkuun järkytyksestä. Muutin välittömästi laatikkoon, järkeillen ettei se Mami sentään minua roskiin vie. Asia vaivasi minua jatkuvasti, sillä Mami on niin kiero, että voi siepata laatikon kun nukun tai touhuan jotain.

Niinpä minä sitten tapoin sen. Laatikon.