PALOAUTOLLA PUUSTA

 

Minun veikka se taas hölmöili!! Minä alan olla pikkuisen kade… Illalla kun joku oli lähtenyt, se oli karannut ja juossut suoraa yyylös puuhun.Tietysti kaikkein korkeimpaan!

Yöllä puhelin soi ja kakaran Mami soittaa hädissään, että tule apuun! Mami tietysti lähti vaikka sanoikin ettei tiedä miten voisi olla avuksi.

Kakara oli ollut jo monta tuntia puussa ja itki tauotta ja sydäntäsärkevästi Sen Mami oli paniikissa kun lapsi itkee ja puuhun lenteli jatkuvalla syötöllä suuri parvi isoja lintuja räkättämään; naureskelemaan ja kiusaamaan toista hädässä. Meidän Mamit viettivät koko yön ulkona yrittäen saada veikan tulemaan alas, hakivat kerran siskonkin jos se saisi veikan tulemaan alas tai komentaisi sitä (sisko on johtaja). Mutta veikka pysyi puussa periaatteella “Kun puuhun olen kiivennyt, puussa olen”. Pesi jopa naamansa. Aamulla sitten soitettiin palokunta apuun. Sieltä oltiin sanottu etteivät he hae aikuisia kissoja alas, pentuja vain. Niinpä soittava ihminen oli pikkuisen narrannut ja sanonut sen olevan pentu. Mamit pysyivät tarinassa ja sanoivat Kakaran olevan puoli vuotta. Höh, minun mielestä Kakara on samanikäinen kuin minä, sillä muistan kun olimme yhdessä ihan pieniä. Jos minä sitten erehdyn…

Paloautot ovat yhtä isoja kuin juna, tai talo, ja ne sanovat pii-paa-pii-paa, olen kuullut sellaisen äänen monesti. Ajatella, niin monta kissaa on jäänyt puuhun!! Paloautoihmiset, niitä sanotaan palomiehiksi kertoivat kauhujuttuja. Kerran eräs kissa oli pelännyt niin paljon, että oli lähtenyt karkuun ja pudonnut 30m (ei ollut loukkaantunut). Kakara ei pelännyt. Sitä kiinnosti tapahtumat kamalasti ja se meni hyvälle oksalle odottamaan korissa nousevia palomiehiä. Se melkein ehti hypätä itse koriin, mutta toinen miehistä otti ja laittoi sen kassiin. Kakaran Mami kiitteli palomiehiä kyyneleet silmissä.

Se tapahtui toissa yönä ja eilen aamulla.Sen jälkeen Kakara on kytännyt ovella jos pääsisi taas livahtamaan. Kerran ainakin Mami on joutunut juokseen sen perään, mutta silloin alovi oli onneksi kiinni. Talonväki muistaa sen kyllä sulkea kunnolla, mutta nähtävästi neljän huoneiston kaikkien vieraiden kaaliin sitä ei saa millään mahtumaan!!!!!!!!!!

Meillä kiipeillään vain tähän malliin. Mami pesi maton ja Marre näytti minulle hienon tempun. (Pentuna sen mielestä hännän jahtaaminen liikkuvalla oven karmilla oli hauskaa. Siinä oli jo vähän extreamea.) Täytyihän minunkin kokeilla.

Mami toivoo, turhaan, minun jo pikkuhiljaa kyllästyvän keppileikkiin. Se alkoi mutista jotain sellaista, kun löysi aamulla vierestään minun lisäksi kepin. Muutenkin hänellä on aivan turhanaikaisia tekosyitä, “ pitäisi syödä”, “täytyy alkaa nukkumaan” tai vaikkapa “olisi pakko päästä vesilaatikolle”…

---

        KESKUSTELU

Usein ihmiset, varsinkin sellaiset joilla ei ole lemmikkiä, naureskelevat kun kerron jutelleeni kissan kanssa. “Ai,vastasko se muka” ja vastaavaa ylenkatseista tuhahtelua. No joo, tietenkään eläimet eivät osaa jutella ihmisten kielellä. Vaikeinta on saada ne kuuntelemaan. Ja niille itsellen on hirveän tärkeätä saada kerrotuksi jännittävät tapahtumat ja paras tilanne on silloin kun toinen ihminen saa tulkattua ettei mitään jää epäselväksi. Kun kerran olin “kotona” viettämässä joulua, heräsin eräänä aamuna siihen kun Mona jatkuvasti hipsi luonani. Nousin, mutta kattipaha jatkoi haahuiluaan. Äitini kertoi päästäneensä Monan ulos ja siellä harakkaparvi oli kiusannut sitä. Äitini oli ajanut ne pois (avannut oven) ja pelastanut Monan, mistä se oli hyvin kiitollinen. Kun minä sain asian tietooni, Mona rauhoittui heti. Monan emolla oli tapana kertoilla minulle pitkiä tarinoita tuijottaen silmiin ja heilutellen korviaan. Koska en osannut niin hyvin kissaa, minä vain nyökyttelin ja sanoin väliin “oho”, “ihanko totta” ja muuta sen sellaista. Tunsin itseni melkoisen tyhmäksi.
Tästä ei minkäänlainen skeptikko voi väittää, etteikö tämä ollut oikea keskustelu.
Marre istuu tuolilla avonaisen ikkunan alla.
-“Mitä sää katot?”
-“Gäg-gäg-gäg-gäg”
-“Ai lintua. Missä se on?”
-“Uu-uuh”
-“Emmää nää. Missä se on?”
-“Urh-huu-uu”
-“Ai tuolla. Nyt nään”
-“Buh”
Tietysti lemmikin kanssa jutteleminen on meille lemmikinomistajille päivän selvä asia.

                                                                 

PALJON ONNEA, NEKKU!

Minulla oli 3. päivä yksivuotissynttärit!! Mami lauloi minulle aamulla, minä kuuntelin kohteliaasti vaikka olen itse paljon parempi laulaja. Mami ei edes osannut laulaa urrrrkrrria. Mutta parhaansa tietysti yritti.

Tuossa ylhäällä on kuva minusta Marren kanssa 11 kuukautisena ja vieressä 8-9 viikkoisena. Enkö olekin kasvanut!! Ja tuo pikkupentukuva on otettu sinä päivänä kun tulin tänne. olin silloin vajaa 7 vko:a. Mami on kertonut, että joutui ottamaan minut liian nuorena, koska elämäni oli vaarassa.

Minä osasin pestä vain naaman ja tassut ja minun takapuoleni kuulemma haisi. Silloin Marre otti minun pesun omaksi hommakseen, vaikka sanoin että osaa ite, osaa ite. Vielä nytkin pesemme toisiamme, mutta se on rakkauden osoitus, ei siksi ettemme osaisi.

Mami paistoi synttäriruuaksi kanaa, vaikka minusta luiden varastaminen oli paljon hauskempaa. Ja jälkkäriksi saimme jäätelöä!! Namnamnam.

Mami pyysi kertomaan että Microsoftin sivulta löytyy ilmainen ohjelma nimeltä “Writer”, joka on tarkoitettu blogien tekoon. Mami latasi sen minulle ja tämä on paljon helpompaa ja nopeampaa, jopa hauskempaa.

Nyt kun olen ikäloppu vanhus lähden päikkäreille.

---

Kun aloitin tämän blogin tarkoituksena oli kertoa kissanpennun ensimmäisestä vuodesta. Minkä ikäisenä mitäkin tapahtuu niin ruumiillisen ja henkisenkin kasvun puolella ja lopettaa tämä sitten kun Nekku täyttää vuoden. Mutta en minä taida lopettaa. Nekku ja Marre jatkavat varmasti koheltamista välittämättä pätkääkään päivämääristä saati ikävuosista.
Sen verran tämä muuttuu, ettei tämä ole enää pelkästään Nekun päiväkirja. Kirjoitan silloin tällöin myös muista kissoista. Epäilemättä eniten Marren “isosta siskosta” Monasta ja sen emosta Metestä, jotka ovat jo Ikuisen Kesän-maassa. Olen myös tavannut melkoisia kissa persoonallisuuksia ja kuullut erikoisista tapahtumisista.
Hyvää kevättä kaikille, toivottavat ,&

ILMAPALLOJA

Mami teki kauhean ison homman, siirsi kuvia Picasan verkkoon, että sai tänne kuvia meistä. Jos joku keksii miksen saa tänne kuvai suoraan, kerro pliiss.. Olen vain pieni kissa ja haluan leikkiä enkä miettiä tietsikkaa.
Mami toi kotiin hassuja palloja. Niihin piti puhaltaa ilmaa. Minä en niistä kamalasti välittänyt, mutta Marre ei voinut vastustaa. Se kierteli ja kaarteli, otti solmukohdan suuhunsa ja täppäili tassulla.
Se jaksoi leikkiä melkein tunnin yhtä soittoa.
Kun se myöhemmin jatkoi leikkiä kuului iso POKS. Ja pallo oli poissa!! Oli vain pini kumipalanen. Luulimme että Mami moittii meitä taas kun rikoimme pallon, mutta kumma kyllä hän vain nauroi ja käski leikkiä toisella pallolla.
Marre mietti, että mitä oikein tapahtui, johtuikohan se kynnestä ja meni toisen pallon luo ja kokeili sitä kynnellä ja taas kuului POKS!

Kyllä se kynnestä johtui. Hyvä kun saimme sen selväksi. Eikä sen jälkeen ole mennyt rikki kuin yksi pallo.
Minä olen jäänyt koukkuun keppileikkiin. Kepissä on kulkunen ja naru jonka päässä on tupsu. Sitten Mami heiluttaa keppiä ja minä otan tupsun kiinni.Sitten vien kepin piiloon. Ja tuon tietysti pian takaisin koska haluan leikkiä uudelleen. ja uudelleen. Ja uudelleen. Ja sitten vielä vähän. Yhtenä iltana kuljin narun kanssa mamin perässä ja pyysin että leikitään. LEIKITÄÄN. LEIKITÄÄN. LEIKITÄÄN.
Joskus luulen Mamin hukanneen korvansa, sillä vaikka sanon asian monesti ja aina kovemmalla äänellä, mitään ei tapahdu. Kyllähän ihmisenkin täytyisi ymmärtää kun asian sanoo kovaa ja yksinkertaisesti.

Minä en sitten saakkaan hiirtä synttärilahjaksi. Mutta kärpäsen sain. Meistä oli tosi kiva leikkiä sen kanssa, mutta sitten Marre vahingossa söi sen.
Minulla tuli eka kertaa oksu (karvapallo) ja Mami kehui kamalasti kun olin tehnyt sen hiekkalaatikon reunalle. Minä nyt satuin olemaan siinä.Vaikka järkytyin silloin kun Marrelta tuli niin kamalasti, oli hyvä että näin, olisin varmaan muuten luullut kuolevani.
Mutta nyt täytyy jo lähteä kysymään alkaisiko Mami ninun kanssa keppileikkiä!