sunnuntai 7. joulukuuta 2014

HYVÄSTI KAKARA

3.5.2012-5.12.2014

 

IMG_0194

Minulla ei ole enää veikkaa. Sitä puri syöjä-kasvi, raukka meni rikki eikä sitä enää ole. Minä en nähnyt veikkaa kuin kerran pentuajan jälkeen, niin että minä taidan pyytää Mamia kirjottamaan tämän.

Hyvä on Nekku. Minä kirjoitan.
Jos käyttäisi vain yhden sanan kuvailemaan kutakin tämän pe
IMG_0496ntueen kissaa
Nekun kohdalla se olisi kaunotar, Pilkkua kuvaisi älykäs ja Kakaralla se olisi ollut ehdottomasti herttainen. Kakara oli ennen kaikkea mukava kissa joka piti lähes kaikista ja josta lähes kaikki pitivät. Pilkku huolehtii oman laumansa lisäksi myös Nekusta, niin minä ainakin tulkitsen kun se katsoo kiinteästi minua silmiin ja selvästi kertoo ja kyselee jotain. Täytyy myöntää että useammin en ymmärrä kuin ymmärrän sitä. Kakara taas oli huoleton hassuttelija, kuten Nekku. Silti vuosi sitten kun olin kissojen kanssa ikkunaremonttia evakossa ja käytin Nekkua sisaruksiaan tapaamassa, se huolehti kovasti ettei vieraalla reviirillä oleva sisko vaan pelkää. Käveli varovasti mutta varmasti luokse ja pysytteli kyljessä toista tuntia.
Viime keväänä Kakaran ylähuuleen kasvoi valtava kasvain. Se saatiin poistettua, mutta silloin jo povattiin sen olleen pahanlaatuinen ja uusiutuvan.
Niinkuin tapahtui. Enää kasvainta ei voinut vain poistaa, vaan eläinparalta olisi jouduttu amputoimaan osa leukaa, se olisi joutunut opetteleen uudelleen syömään. Tämä operaatio olisi maksanut tuhansia eikä paranemisesta olisi ollut mitään takeita, päinvastoin.
Tässä tilanteessa inhimillinen ratkaisu oli säästää upea eläin enemmiltä kärsimyksiltä. Erikoinen sattuma minusta oli että 5.12 kolme vuotta sitten Marren kasvattiemon Monan elämänlanka katkesi kasvaimen takia (tämä menee jo naurettavaksi, siis etten kykene käyttämään sanaa “kuolema” eläimen yhteydessä).

Meidän “lauma” ottaa osaa Kakaran perheen suruun. Säälin eteenkin Pilkku-ressua, joka haistaa veljensä ja etsii sitä itkien, vaikka tietää ettei tätä löydy, mutta jos kuitenkin…IMG_0480

Jää hyvästi Kakara, sinä upea ja suloinen kissa. Elosi oli lyhyt, mutta elit sen täysillä. Myös minä rakastin ja kaipaan sinua.

maanantai 13. lokakuuta 2014

SULKALELU

 

Minulla on nyt kamala kiire. Ikkuna on auki ja ulkona on iso lauma talitinttejä. Me ollaan Marren kanssa piilossa ja odotetaan jos edes yksi tulisi sisään. Ei kuulkaas ole yhtään hyvä idea näyttäytyä linnuille. Lähtevät pois.minun lelu

Minäpä kerron kuitenkin pikaisesti uudesta, tai ei nyt enää niin uudesta lelusta. Sen nimi on sulkalelu ja siinä on OIKEITA linnunsulkia! Mami osti ensin kaupasta sulkalelun, mutta kun sanotaan niinkuin asia oikeasti on, se oli pelkkä keppilelu jossa on höyheniä. NÄMÄ sulat ovat oikeilta ulkona asuvilta linnuilta ja niissä on tai ainakin oli, tuoksuakin jäljellä. Katsokaas kun linnuilla on karvanlähtö vasta kesällä, ei keväällä niin kuin meillä edistyneimmillä nelijalkaisilla….IMG_1332

Mami väsäsi niistä minulle lelun. Välillä hän unohtui tuijottamaan kuva-ääni-laatikkoa ja minun piti jo heilauttaa tassua ja nykiä sulkakimppua, että ymmärsi jatkaa. Sitten se oli valmis ja minä valmistauduin hyökkäämään ja….Marre vei sen!!! Marre joka ei ole leikkinyt leluilla sen jälkeen kun minä tulin! Marre jota ei kiinnostanut keppilelu eikä sulkakeppilelu. Ja tämän se tahtoi. Ja minä olin niin odottanut. Viikset alkoivat ihan väpättää! Mutta Marre tekee ja syö ensin. Se on maailmanjärjestys, eikä sitä voi muuttaa. Kun aikaa kului se on taas malttanut jättää lelut rauhaan ja leikkii ainoastaan minun kanssa. Sitä se väittää tekevänsä ainoastaan minun huviksi, mutta kyllä minä tiedän ettei se ole totta. Se rakastaa leikkimistä. IMG_1335

Se on vaan se pomojuttu.

Mutta minun täytyy nyt juosta, linnut tulivat takaisin ja vartiointi jatkuu…

Minä palaan taas. Nekku. Minä.

sunnuntai 7. syyskuuta 2014

Olen minä vielä täällä….

Siitäpä onkin kauan kun olen viimeksi laittanut tassuni näppäimistölle. kesä tulo, oli ja meni. Meillä oli Marren kanssa niin kuuma, että nukuimme hyvin kaukana toisistamme ja Mamista. Marre on hyvä nukkumakaveri, mutta se on niin kuuma (kissan “sisälämpötila” on n. 39 astetta) ja Mamin luona kävin säännöllisillä aamu- ja iltapaijauksilla.
Tietysti teimme kesävierailun Lilin luokse. Kävin ensi kertaa metsässä ja aivan villiinnyin! Kun veikka upottaa kyntensä puuhun sillä häviää järki ja minulla kävi samoin metsässä.

Nekku eka kerran “metsässä”

Ajatelkaa, eräänä päivänä sitten satoi lunta! Ihmiset päivittelivät ja pulisivat siitä kovasti. Minusta se ei ollut kovinkaan outoa. Sillä joka toisella kerralla kun käymme Lilillä on lunta ja sitten ei. Se jos kotona olisi tullut lunta keskellä kesää, se olisi ollut outoa.lunta

Olin kuitenkin vähän pettynyt kun puuta ja sen alle laitettavia revittäviä paketteja ei tullut.

Ehkä sitä lunta ei sitten tullutkaan tarpeeksi.

Minä kun tykkään niin hirveästi paketeista ja varsinkin laatikoista.

                                                                                 Lilimarre&nekku

Lilin Mami, joka on muuten meidän Mamin emo (Mamikin on varmaan annettu pienenä pois niinkuin meidät) oli jo aikansa puhunut että pitäisi pölyt pyyhkiä kirjahyllyn päältä. Hän oli hyvin iloinen kun me teimme sen. Liliä asia harmitti tuplaten. Se kun oli jo joutunut ihmetttelemään miten Marre pääsee kirjahyllyn päälle ja miksi se ei, se kun ei ole reilua. Ja nyt sinne hyppelin vielä minäkin.saunatonttu

        Lähtiessä sattui pieni tragedian poikanen. Me oltiin tietysti hermostuneita ja kun aikaa oli reilusti, Mami päästi meidät  ulos. Marre oli valmiiksi hermostunut ja kun se säikähti jotain se katosi!! Eikä sitä löytynyt. Mami huuteli ja kulki pitkin metsiä ja myös tienviertä, josta hän ei halunnut Marrea löytää, eikä löytänytkään.

  IMG_1317                                                                                                 

Junakin jo tuli ja meni, liput oli saatu ikävä kyllä vaihdettua, matkustaa täytyi. Marre palasi lopulta takaisin. Missä oli käynyt, sitä minä en kerro. En osaa ihmisten sanoilla. Minuakin jo huolestutti, mutta loppu hyvin, minä paras.
Kone alkaa taas hidasteleen ja kuten reunuksista näkyy elään muutenkin omaa elämäänsä, joten jätän uusista leluista kertomisen toiseen kertaan. Minulla onkin aivan ihana lelu!!!

torstai 15. toukokuuta 2014

Sain haasteen

 

Pörröturkki Junnu-herra oli lähettänyt minulle IMG_1183haasteen.                                                 Voipi olla etten saa sitä täysin tehtyä, mutta parhaani yritän,tai laitan häntäni umpparille.

 

Haasteen tarkoituksena on löytää uusia blogeja ja auttaa huomaamaan heitä,joilla on on alle 200 lukijaa.
Siispä sääntöihin:
Säännöt:
1.Jokaisen haastetun pitää kertoa 11 asiaa itsestään.
2.Pitää vastata haastajan 11 kysymykseen.
3.Haastajan pitää keksiä 11 kysymystä uusille haastetuille.
4.Sitten sinun tulee valita ne 11 bloggaajaa, joilla on alle 200 lukijaa.
Sinun pitää kertoa kenet olet haastanut.
6.Ei takaisin haastamista.

11 asiaa minusta:

1.  Täytin juuri kaksi vuotta

2.  Minusta on kiva tonkia vieraitten kasseja, kaikki ei siitä tykkää

3.  Olen hirveän kova juttelemaan. Usein juttelen emännälle, mutta myös paljon pelkälle ilmalle.

4.  En halua oppia temppuja. Mami sanoo “istu”, mutta minä tepastelen edestakaisin, menen makaamaa, kierin, kurkkaan tassun alta ja vaikka mitä. Lopulta on pakko luovuttaa, kun muut ovat naminsa saaneet. Ero koirien ja kissojen välillä on se, että koira tottelee sinua ja sinä tottelet kissaasi

5.   Ammatiltani olen sisustaja.

6.   Rakastan laatikoita.laatikko

7.  Pidän yhteyttä naapurikadulla asuviin emo-siskoon ja –veljeen hajustamalla Mamin. Ne tekevät samoin.

8.  Minulla on koirakaveri jonka näen kahdesti vuodessa

9.  Inhoan matkustamista, mutta kylässä on kiva olla

10. Kun haluan jotain nousen takajalkojen varaan ja nostan vasemman tassun ylös. En tosin useinkaan tiedä mitä tahdon. Jotain. Väliä sille

11. Olen kaunotar

IMG_1218

Minun 11 kysymystäni
1.Oletko ihmisläheinen vai oletko erakko luonteinen?
2.Mitä maaseutu sinulle merkitsee?
3.Mikä on elämäsi motto?
4.Kumpi on parempaa syödä kuivaruoka vai herkullisia myyräpaisteja?
5.Onko sinulla omaa reviiriä ja jos on niin kuin pitkälle se alue menee?
6.Oletko löhöilytyyppiä?
7.Kuinka monta eläin kaveria käsittää sinun kotisi?
8.Tykkäätkö nukkua pitkään vai oletko aamunvirkku?
9.Oletko enempi sisällä oleva vai ulkoiletko mielummin ?
10.Mikä on mielestäsi paras ohje muille eläimille ?
11.Mikä on paras nukkuma asentosi? 

1. Ihmisläheinen
2. Kesälomapaikkaa. Tykkään.
3. Syö, leiki ja nuku. Ole kissa. Mikä sen parempaa.
4. Kuivaruokaa. Totta puhuen minä en syö muuta kuin raksuja. Namitkin on sellaisia. Mamia asia huolettaa ja hän yrittää tarjoilla milloin mitäkin. Olen pikku hampaalliset maistanut lohta, kanaa ja jauhelihaa, mutta en edes suullista. Jos on oikein kova nälkä, olen syönyt gourmet-purkkiruokaa
5. Reviirinä on tämä meidän pesä, paitsi kirjahyllyn päällinen. Se on Marren. Tietysti menen sinne, mutta Marre pudottaa minut alas jios haluaa itse olla
6. Löhöily on kivaa
7. Vain yksi. Smarre Sissistytär, joka on minun kasvattiemo ja isosisko
8. Se vähän riippuu. Jos riehumme yöllä, nukun pitkään. No, aina muutenkin. Poikkeuksena kyläilyt, silloin herään aikaisin, koska koirakin on hereillä
9. Olen kaupunkilaiskissa. Marren kasvattaja Mona kävi valjaissa ulkona, mutta me emme halua. Maaseutukyläilyissä käymme kesäisin vahdittuina pihalla; Mami vahtii Marrea ja Lili-koira minua. marre käy pihalla myös joulureissulla. Minä en. En tykkää lumesta.
10. Rakastakaa niin teitä rakastetaan. Noudattakaa tärkeimpiä sääntöjä (kuten hiekkis) niin pääsette luistamaan vähemmän tärkeistä. Olkaa kärsivällisiä vaikkeivat ihmiset ymmärrä selvää puhetta, emme mekään ymmärrä kaikkea mitä he tahtovat.
11. Puuma. Sohvan selkänojalla voi leikkiä olevansa oksalla nukkuva villikissa

11 KYSYMYSTÄ HAASTETUILLE IMG_0599

  1. Lempivuodenaikasi
  2. Kuinka suuri merkitys eläin-/ihmiskumppanillasi on?
  3. Eläinystävän älyttömin temppu
  4. Eläinystävän fiksuin tempaus
  5. kesän tulo on kivaa koska…
  6. Namia on…
  7. Kirjoitan/Olen kirjurina blogiin…
  8. Elämänfilosofiani
  9. Tykkään
  10. En tykkää
  11. Luonteeltani olen

Haastan

Helminkuu
Kissa Kermakupilla

sunnuntai 11. toukokuuta 2014

Juhlahumua

 

 

Nyt on tullut vihreän ja lintujen aika, sekä kaikenlaisten juhlien. Ensin tuli ilmapallojen juhla. Marre lumoutui taas niistä palloista.IMG_1210 Mutta vuoden aikana oli päässyt unohtumaan se että EI KYNSIÄ! Kun se ainoa jäljellä ollut pallo oli poksahtanut, Marre oli niin lohduttoman näköinen ja minä kuljetin murheellisena pallon riekaletta, että Mami joutui lähtemään siltä seisomalta kauppaan ostamaan lisää palloja.
Sitten palloja oli taas monta ja vain yksi on mennyt rikki!! Tosin siihen meinasin tukehtua. Kumia on niin mukava pureskella, mutta kun Mami huomasi sen, hNimetönän alkoi naukumaan “Eieiei Nekku, annapoisannapois…” No mitäs siinä kissa voi tehdä kuin yrittää nielaista äkkiä. Mutta se ei mennytkään masuun vaan minulta loppui henki!! Onneksi pallonpala lähti irti kakomalla. Vähän minä säikähdin ja kun mietin asiaa myönsin Marrelle, että saattaa niissä Mamin kielloissa olla jotain vitsiä. Marre kertoi huomanneensa saman, mutta siitä ei saa puhua ääneen. Ssshhhh…

MINÄ OLEN NYT KAKSI VUOTTA !!!!!!!!! Sain synttärilahjaksi kaikkea hyvää. Nameja ja tikkunameja ja kissamaitoa (se on parempaa kuin tavallinen laktoositon). Mami kiusasi että olisin nyt niinIMG_1219 vanha ja raihnainen että turkkikin on harmaa. Kävin katsomassa peilistä ja kauhistus, turkki oli aivan harmaa… sitten minä tietysti muistin sen aina olleen sen värinen. Minä ja Pilkku-sisko osataan avata itse tikkunamit. Mami kävi viemässä siskolle ja veikallekin tikkunamit synttärilahjaksi. Hassua, niillä on synttärit ihan samana päivänä kuin minullakin. Ja vielä molemmilla. Aika erikoista. Kakara on pysynyt terveenä.

Jos muistatte, niin minä tykkään sisustamisesta. Jos saisin ihan itse sisustaa, niin laittaisin korkeitten paikkojen lisäksi pelkkiä laatikoita ja tyynyjä.

IMG_1225

Mami aikoi viedä yhden minun laatikoista roskiin. Minulla ihan sydän hyppäsi kurkkuun järkytyksestä. Muutin välittömästi laatikkoon, järkeillen ettei se Mami sentään minua roskiin vie. Asia vaivasi minua jatkuvasti, sillä Mami on niin kiero, että voi siepata laatikon kun nukun tai touhuan jotain.

Niinpä minä sitten tapoin sen. Laatikon.

lauantai 12. huhtikuuta 2014

VELJENI KAKARA

 

Heippahei vaan!! Nekku se täällä, se valkohännänpäinen kaunotar. Muistatteko?nekkuliini

Tässä on mennyt joulut ja talviunet (me Marren kanssa nukuttiin melkein kaksi kuukautta). Nyt ollaan herätty. Ollaan muuten terveitä, paitsi karvat tippuu. Marre on välillä aivan hermoheikko, oon varmaan kertonu että se TOODELLA vihaa kun irtokarvat kutittaa. Mami yrittää auttaa harjaamalla. Se nauttii harjaamisesta todella. Mutta minähyllyllä en tykkää harjaamista. Itse asiassa minä pelkään harjaa. Melko outoa, vai mitä! Marre on alkanut asustamaan taas kirjahyllyn päällä. Minä en aina malta antaa sen olla itsekseen “reviiripaikallaan”, mutta kun hyppään seuraksi, Marre, siis minun Marre, heittää minut sieltä alas!! Näykkii jalkoja ja työntää!! Onneksi nukkumapesä on siinä alla.
Mutta kaikilla ei ole ollut hyvä olla. Minun ainokainen kiltti velipoika on sairas.kakru Sille kasvoi suuhun aivan valtava patti. Kasvain. Kun Kakru kävi, okei raahattiin pakolla, eläinlääkäriin, siellä sanottiin, että olisi ehkä aihepokettta varautua pahimpiin, sillä on suuri todennäköisyys, että kasvain olisi pahanlaatuinen ja saattaisi uusia.
Kun Mami tuli kotiin se oli kamalan surullinen, ihan silmistä valui kuolaa.
Marre muisti olevansa lohtukissa ja aloitti heti kolmen P:n ohjelman; puskeminen, pörräys ja pussaus. Minä kävin hakemassa keppilelun ja annoin sen Mamille. Siitä tulee aina niin iloiseksi.
Marre selitti minulle mihin kasvain-sairaus voi johtaa, Marren Mona-siskon ruumis rikkouIMG_1193tui niin pahasti ettei sitä enää ollut. Minä asun Marren kanssa, mutta Pilkku-sisko on ollut varmasti kamalan huolissaan. Pari päivää sitten Kakara kävi suuleikkauksessa. Eläinlääkäri oli onneksi saanut kasvaimen kokonaan pois, vaikka se oli kasvanut tassun kokoiseksi.

Toivuttuaan nukutuksesta veikalla oli niin paljon mukavampi olo ettei se viitsinyt välittää sellaisista pikkuasioista kuin valtava haava suussa ja alkoi iloisena syömään. Sitten se leikki ja söi. Jonka jälkeen se söi. Ei se ehtinyt yöllä nukkuakaan kun vaan söi. Olihan se varmasti ihanaa kun sujui niin helposti. Pilkku taas nukkui kun pääsi hirveästä stressistä.
Nyt kun leikkauksesta on viisi päivää, veikka vaikuttaa kuuleman mukaan
onnellisemmalta kuin koskaan. Se voi loistavasti ja nauttii huomiosta. Me pidämme häntää pystyssä, että asia säilyisi sellaisena. Myös meidän muiden kohdalla.

Mutta hei, nyt tuli kiire! Marre kävelee ohi ja minun on aivan pakko hyökätä sen kimppuun. Ja sitten mennään niin lujaa että tavarat lentää ja karvat pöllyää!!