JEMMARI

Mami kyselee koko ajan, että Nekku; missä on hammastahna, Nekku; mihin olet laittanut meikkivoiteen? En minä voi mitenkään muistaa!
Ja koko höpötys vaan sen takia, että etsiessään meikkiään Mami löysi nukkumapesän alta tyhjän paperirullan, kaksi hyvin raadeltua täyttä paperirullaa ja rasiallisen kirsikkatomaatteja...
Minusta on hauskaa kun Mami meikkaa. Menen istumaan vesilaatikon tai pesukoneen reunalle ja katselen ja sieppailen tavaroita. Mami meikkaa aina minutkin. Silittelee karvaisella sudilla naamaani.
Minulla on kuulemma niin kauniin väriset kasvot, ettei väriä tarvi lisätä ollenkaan.
Eilen minulle ja Marrelle tehtiin molemmille manikyyrit. Minulle se tosin tehdään melkein joka viikko, sillä minulla on "neulanteävät kynnet", mutta nyt Marrellekin tehtiin. Olemmehan hienoja kissaneitejä ja kaipaamme luxusta.
Olemme koko ajan reippaampia ja reippaampia, sillä valo lisääntyy ja Kevät lähestyy. Jopa minä tiedän Kevään. Se on jännittävä, mutta en oikein tiedä miksi ja miten. Varmaan se selviää!

Miksi minut herätettiin?

SISKONI ON METSÄSTÄJÄ

Meidän kanssa käy välillä leikkimässä sama täti, jonka luo siskoni Pilkku ja veljeni Kakara muuttivat samalla kun minä muutin tänne.

PILKKU

Ja hämpä kertoikin tosi jännän jutun! Siskoni oli pyydystänyt hiiren! Eihän tämä muuten niin jännä juttu olisi, mutta kun sisko ja veikka ovat sisäkissoja niinkuin mekin. Tämä oli jo Pilkun toinen hiiri, ensinmäisen se oli saanut jo ekalla viikollaan, vasta seitsemän viikon ikäisenä! Sen hiiren sisko ja veikka olivat jakaneet ja syöneet.
Tämä hiiri oli tullut tiskipöydän takaa ja oli aivan pokkana ollut menossa toisten ruokakupille kun Pilkku yllätti sen. Kakara oli myös tietysti herännyt ja sännännyt leikkiin mukaan, mutta Pilkun hiiri se oli.
Leikin loputtua Täti oli mennyt katsomaan olisiko hiirestä jäänyt hänelle mitään syömistä, mutta kun sitä ei ollut löytynyt, hän oli olettanut hiiren menneen metsästäjän masuun.
Seuraavana päivänä hän oli alkanut siivoamaan ja oli löytänyt hiiren. Siisti piilotettuna maton alle!!

KAKARA

    Jostain syystä hän ei ilahtunut löydöstään.
Tämä jemmaaminen näyttää olevan meidän suvussa verissä. Minäkin jemmaan aina lelujani.
Olen aivan varma että minäkin osaisin metsästää jos vain saisin tilaisuuden. Ihan varmasti osaisin!! Joskus kun leikin kuvittelen hyppääväni keskelle isoa irvistelevää rottalaumaa ja metsästäväni ne kaikki. Voi kun Marre ja Mami olisivat ylpeitä...
Tuossa kuvassa Kakara näyttää saman väriseltä kuin minä, mutta se johtuu vain valosta, oikeasti se on pikemmin pronssin värinen kuin hopeinen.
Kakara parka joutuu menemään uudelleen katsomaan eläinlääkäriä. Samalla kertaa kun minulle ja siskolle tehtiin haavat masuun, sille tehtiin haava hännän alle, mutta se oli niin nuori, ettei toista mikä pitää ottaa pois ollut löytynyt ja nyt se pitää leikata uudelleen. Vielä ei tiedä voiko leikata hännän alta, vai pitääkö mennä masun kautta.
Marrelta on alkanut irtoamaan karvaa ja sillä on hankala olo. Se yrittää unohtaa irtokarvojen aiheuttaman kutinan hyökkimällä minun kimppuun. Eihän minulla mitään sitä vastaan ole, vaikka välillä  haluankin leikkiä ja laulella itsekseni.

                                                                                                                                                                           

VALTATAISTELUA

Olin luullut että jatkaisimme "karhuna oloa" nyt kun olemme taas kotona, mutta olemmekin aina vain pirteämpiä. Marre sanoo sen johtuvan siitä, että kevät on tulossa.

Marre kertoi, että keväällä voi vaisto sanoa, että jotakin pitäisi tapahtua, mutta se on pelkkää huijausta.
Marre oli ensimmäisenä aikuisena keväänään luullut juoksun alkavan. Oli yrittänyt kurista ja naukua (sille oli tehty jo haava masuun), mutta mitään ei tapahtunut. Se oli miettinyt jonkin aikaa ja ajatellut, että jospa olikin erehtynyt ja onkin poika. Oli yrittänyt astua Monaa, mutta tarpeellinen väline puuttui. Ja tuli siihen tulokseen että huijausta koko kevät.
 Minulle on tullut kumma tarve aina kesken painileikin ottaa se tosissaan ja käyttää täyttä voimaa. Näin käy joka kerta. Ja joka kerta se päättyy samanlailla. Marre kurittaa minua. Marre on minua puolta painavampi, mutta se ei estä näitä outoja haluja.
Nämä voimankoitokset eivät kuitenkaan vaikuta milläänlailla meidän ystävyyteen ja toisia kohtaan tuntemaamme rakkauteen. Luultavasti siksi koska Marre aina voittaa.
Mutta voi että kun minua välillä ärsyttää, kun hellimme toisiamme Marre kohtelee minua kuin olisin pieni pentunen!!!
Sisimpäni kertoo minun olevan jo melko iso kissa, mutta Marre ei sitä usko! Eikä Mamikaan kun laulelen itsekseni ja tyhjennän laatikkohuoneen roskista, tai kuljetan nukkumapesän täyteen leluja...                                                                        

Nekun joulu

Heipä hei! Täällä Nekku, nyt jo 8kk!  Kylläpä minulla onkin nyt paljon kertomista! Me kävimme retkellä, katsomassa joulua.
Aluksi meidän piti tietysti mennä koppaan. Mami luulee jostain syystä, että emme osaa itse kävellä ja sitten voivottelee kun painamme niin paljon.
Säikähdin että voi ei, ei kait me mennä sittenkin eläinlääkäriin!! Aloin huutamaan että ei mennä ei mennä ja ensimmäisen kerran minua kuunneltiin, me ei menty! Menimme autolla paikkaan mistä menimme junaan. Muistin, että olen ollut junassa ennenkin, olin sillon ihan pieni. Vaikka olen nyt jo iso, Marre piilotti minut selkänsä taakse.
Minä muistin sen paikan jonne menimme ja muistin siellä olevan mustan koiran, jonka nimi on Lili.
Lili ilahtui kauheasti kun Marre tuli.

Kesällä se ei ollut ymmärtänyt minun olevan oikea kissa, olinhan vasta kaksi kuukautta. Nyt se ymmärsi ja kiinnostin sitä yhtä paljon kuin se minua.
Oikeastaan seurasimme toisiamme koko ajan.
Mietin pitkään miten voisin leikkiä Lilillä, mutta se osaa vain hippaa ja sitäkin huonosti. Se ei osaa käännöksiä ilmassa, huonekalulta toiselle hyppyjä ja hipan vaihtoa. Se haluaa aina jahdata. Kyllä me kumpikin silti välillä leikimme sen kanssa. Sitten yhtenä aamuna tuotiin puu sisälle. Lelupuu, palloja oksilla ja rapisevia paketteja lattialla.
Se oli hauska päivä. Herkullisen lihan tuoksu oli kaikkialla, rapisevia paketteja oli kiva raadella ja jos janotti, puun vesikupissa oli vettä.

Marre oli kertonut edellisenä talvena katselleensa tuntikausia ikkunasta lintuja. Ihmiset ovat niin fiksuja että ovat keksineet laittaa laudalle syötin, että niitä olisi helpompaa vaania ja metsästää. Olisin halunnut kovasti nähdä ne, mutta ei niitä tullut. Kaikki oli jo metsästetty.

Mami vei minut ulos kokeilemaan lumessa kävelyä. Vei minut seisomaan lumeen. Se oli aivan kamalaa!! Lumi oli aivan kylmää ja tuntui inhottavalta ja maailma oli aivan liian suuri ja valkoinen! Menin äkkiä ovelle huutamaan, että avatkaa se ovi että pääsen turvaan ja lämpimään!! Marre kyllä halusi vähän väliä ulos. Se olisi kävellyt lumessa vaikka kuinka. Minun on vaikea uskoa kun Marre sanoo pihan olevan saman kuin kesälläkin. Silloin se oli kiva paikka. Marre ei päässyt ulos yksin, eikä edes Lilin kanssa. Mami ei luota se osaavan varoa autoja jos sattuu säikähtämään ja juoksemaan väärään suuntaan.

Oli hyvä kun olimme Marren kanssa leikkineet karhuja ja nukkuneet tosi paljon, sillä retken aikana emme ehtineet nukkua kuin tosi väsyneenä.

Ai niin, kun olimme tullet kotiin eräänä iltana alkoi kuulumaan kauheasti paukauksia ja taivaalla välähteli nopeita nättejä valoja. Se oli niin jännittävää, että juoksimme jatkuvasti ikkunaan katsomaan. Se kuitenkin jatkui ja jatkui ja lopulta siihen kyllästyi.



HYVÄÄ UUTTA VUOTTA 2013 KAIKILLE!!
                                         - Nekku, Smarre & Mami-