VALTATAISTELUA

Olin luullut että jatkaisimme "karhuna oloa" nyt kun olemme taas kotona, mutta olemmekin aina vain pirteämpiä. Marre sanoo sen johtuvan siitä, että kevät on tulossa.

Marre kertoi, että keväällä voi vaisto sanoa, että jotakin pitäisi tapahtua, mutta se on pelkkää huijausta.
Marre oli ensimmäisenä aikuisena keväänään luullut juoksun alkavan. Oli yrittänyt kurista ja naukua (sille oli tehty jo haava masuun), mutta mitään ei tapahtunut. Se oli miettinyt jonkin aikaa ja ajatellut, että jospa olikin erehtynyt ja onkin poika. Oli yrittänyt astua Monaa, mutta tarpeellinen väline puuttui. Ja tuli siihen tulokseen että huijausta koko kevät.
 Minulle on tullut kumma tarve aina kesken painileikin ottaa se tosissaan ja käyttää täyttä voimaa. Näin käy joka kerta. Ja joka kerta se päättyy samanlailla. Marre kurittaa minua. Marre on minua puolta painavampi, mutta se ei estä näitä outoja haluja.
Nämä voimankoitokset eivät kuitenkaan vaikuta milläänlailla meidän ystävyyteen ja toisia kohtaan tuntemaamme rakkauteen. Luultavasti siksi koska Marre aina voittaa.
Mutta voi että kun minua välillä ärsyttää, kun hellimme toisiamme Marre kohtelee minua kuin olisin pieni pentunen!!!
Sisimpäni kertoo minun olevan jo melko iso kissa, mutta Marre ei sitä usko! Eikä Mamikaan kun laulelen itsekseni ja tyhjennän laatikkohuoneen roskista, tai kuljetan nukkumapesän täyteen leluja...