NUM3ROT

Minun sihteerini on patalaiska. Olen yrittänyt patistaa häntä töihin kehräämällä ja naukuen. Ei mitään. Taidan antaa hänelle potkut. Minun synttärit menivät ilman kommenttia. Ajatelkaa!!

Olen nyt siis jo 10 kuukautta vanha. Kukaan ei voi väittää etten olisi iso kissa. Syön jo ison kissan ruokaakin! Syöttekö te?
Kymmenen on niin paljon kuin kaikki etutassujen kynnet. Täytyy olla tarkka, että muistaa laskea myös peukkujen kynnet kun ne eivät ole samassa rivissä.
Mihin ihmiset tarvitsevat noin kamalan monta numeroa? Minä en tarvitse kuin viisi. Minä olen yksi, meitä kissoja on kaksi, tässä pesässä asuu kolme, jalkoja on neljä ja kupissa on raksuja monta. Sehän riittää, eikö niin?
Tiesitte kait, että ainakin emokissat osaavat laskea? Mistä ne muuten tietäisivät ovatko kaikki pennut mukana.
Mami huomasi sen Monan emosta Metestä. Meten hauskimpia huveja oli opastaa ihmisiä, yleensä ryteikön läpi, kotiin. Välillä se nousi puuhun ja laski ovatko kaikki mukana.
Mami väittää minulla olevan metri-viiksiä (7cm). Eivät ne oikeastaan ole paljoa pitemmät kuin Marrella, mutta kun kasvoni ovat niin pienet ne ovat melkoiset. Ovathan ne upeat. Siksi ihmettelenkin missä ne pojat viipyvät, kevät loppuu kohta...