KOULUTUSTA

 

No nyt minä alan ymmärtää. Siis miksi meillä oli Mamin kanssa se iso riita. Mutta täytyy muistaa että minä olen vasta vuoden vanha! Minä ihan oikeasti luulin, että ihmiset ymmärtävät puhetta ainakin saman verran kuin minäkin ymmärrän. Mutta ei!!!! Voitteko kuvitella, Mami ei tunne edes omaa nimeään!! Minä kokeilin! Kyllä minä tunsin sanan "Nekku" jo kakskuisena...

 Mami on alkanut lähteä aamuisin "kouluun". Minä en oikein tiennyt nikä se on, kunnes muistin Lili-koiran kertoneen käyneensä pentuna koirakoulussa. Silloin minä sen hoksasin, minä en ole muistanut kouluttaa Mamia!!!! Ihmettelin miksei Marre ole puhunut asiasta mitään, mutta eihän sillä ole ollut nuorempana ongelmia. Marren kasvattiemona oli Mona, joka oli niin vanha ja viisas,että sen lisäksi että se ymmärsi lähes kaiken, myös osasi puhua ihmisille. ( Se on aivan totta. Kerran Mona piti jopa puhuttelun henkilölle, jonka koira oli minulla hoidossa. Marmatti niin, että henkilöä oli ihan hirvittänyt. Mona oli ehdoton siinä, että joka lemmikillä piti olla oma koti ja oma mami tai isi.)
Vielä minäkin opin.

Eli turhaan Mamille mitään sanoo. Häneltä täytyy pyytää ja sitten jos haluaa olla varma, vielä näyttää. Minä teen niin, että menen luo, nousen takajaloilleni ja heilutan toista etutassua. Sitten tarvittaessa kävelen laatikko- tai kuppihuoneeseen (haluanko laatikon laittoa vai herkkua) tai osoitan lelua. Noo, siis keppilelua. Neuvo muille kissoille: Jos haluatte ihmisenne varmasti ymmärtävän, näyttäkää asia tassusta pitäen. Vaikka ihmisellä on kätevät tassut, ymmärrys on heikonpuoleinen.
Mami oli hyvin otettu kun heräsi yhtenä aamuna ja Marre piti häntä tassusta kiinni omilla tassuillaan. Marre on sellainen kova halailija. Nukkuessa se pitää minua melkein aina kaulasta kiinni ja joskus leikkiessä melkein kuristaa.