KELLO KAHDEKSAN

 

 

Mamin koulutus on sujunut oikein hyvin. Itse asiassa se on melkein tehty. Minun olisi pitänyt jo aikoja sitten ymmärtää alkaa käyttämään elekieltä. Jännää miten pelkkä tassun heiluttaminen tehoaa paremmin kuin viiden minuutin puhuminen. Pisteenä iin päälle päätimme Marren kanssa, että iltanamien aika on kahdeksalta.

Ja joka ilta kahdeksalta me alamme Marren kanssa parveilla kuppihuoneessa.  Jos Mami unohtaa ja tuijottaa vain jompaa kumpaa kuva-äänilaatikkoa tai kirjaa minä menen luokse, nousen nojaamaan takajaloilleni, katsoa tapitan silmiin ja heilutan vasenta tassua. Sitten Mami kysyy “ Mitä Nekku tahtoo?” ja minä näytän.

Välillä Mami antaa namit aiemmin, mutta ne ovat extraa. Ainakin meidän mielestä. Kahdeksalta uudestaan. Piste. Se on meille niinkuin päivän loppu.

Toissa päivänä heilutin tassua, että avaa ikkuna, sitten menin saman tien heiluttamaan uudestaan, että laittaa sen kiireesti kiinni. Ulko oli mennyt pilalle! Siellä satoi jäätä! Siis jäätä!! En meinannut uskoa silmiäni. Piti ihan koittaa tassulla ikkunalautaa ja jäätä se oli. Ihan tassua palelsi. Ajattelin että jos ikkunan laittaa kiinni, ulko voisi korjautua tavalliseksi ja niinhän sen teki. Kun Mami on nyt ollut niin reipas ja tottelevainen, minä kiitokseksi autoin häntä tänään kaikessa. Tiskasin kaverina ja vaihdoin petivaatteita. Imuroimaan en kuitenkaan alkanut. Se nimittäin murisee. Siis imuri, ei Mami, enkä minä luota siihen. eikä luota Marrekaan. Se ettei se ole vielä purrut ei tarkoita etteikö se voisi joku päivä puraista…………………….