Tiskausta ja tihutöitä

Huh kuinka minä olen väsynyt! Marre on ollut pari päivää leikki-tuulella ja eihän minua tarvi kahdesti pyytää. Minullehan maistuu leikki aina! miksihän Marre ei halua koko aikaa leikkiä? Minulla kävi vähän aikaa sitten ihmis-vieraita ja he toivat minulle uuden lelun. Se oli kivaa, sillä vaikka minulla on paljon leluja nillä on ikävä tapa mennä piiloon. Mami vaihtoi eilen lakanoita nukkumapaikasta ja siellä piileskeli neljä lelua. Outoja ovat.

Olen opetellut tiskaamaan, mutta kukaan ei kannusta. Mami kieltää ja Marre ei ymmärrä miksi minusta on kiva leikkiä lätäkössä vaikka tassut kastuvat.

Muutenkaan en saa tehdä ikinä mitään (niinkuin se oikeasti minua estäisi)! Ensin sanotaan että pidä blogia, mutta sitten ei päästetä näppäimistölle. Jos jotain putoaa aina valitetaan. Pesä on täynnä tavaroista roikkuvia häntiä ja jos yhtä vähän puree, niin heti haukutaan. Minulla on tyylsäää!!!! Taidan mennä kiusaamaan Marrea, jos se vaikka alkaisi painimaan minun kanssa
ohggggggggjkophiohiohiohiohiohiohiohiohiohiohioxc (Nekun itsensä kirjottamaa)

Arkielämää

Minulla on huomenna taas synttärit. Täytän 4kk!! Alan olla jo IISSOO kissa! Tai no, ainakin omasta mielestäni. Marren ja Mamin mielestä olen vielä melkoisen pieni. 

Chillailen Marren kanssa

Minulle sattui eilen onnettomuus. Juoksin ja jäin kaulasta kiinni tietokoneen häntään. Roikuin siinä jalat ilmassa! Mami irrotti minut ja piti minua kauhean kauan sylissä. Säikähdin sen verran, etten rimpuillut pois vaikka minulla oli leikki kesken. 

Autan ripustamaan pyykkiä

En ole paljoa kertonut arjestani. Kulutan aikani lähinnä leikkien ja nukkuen. Eikö olekkin yllättävää? On minulla harrastuksiakin. Katselen telkkaria, olen tietsikalla, pureskelen kirjoja, revin tapettia ja muuta sellaista, ihan tavallista. Lempiruokaani on Kissa-maito ja kaikenlainen makea. Mami sanoo että olen sokerihiiri ja minulta tippuu vielä hampaat, mutta eiväthän hampaat voi tippua. Vai voiko?

Autan minä taloustöissäkin. Hauskimpia ovat pyykien ripustaminen, hiekan vaihto ja parhaimpina lakaiseminen ja moppaus. Imuroimisesta en tykkää. Se murisee. Imuri siis. Olen varma että joku päivä se vielä pureekin.

Ompa oudon näköisiä kissoja...

 

Viimeiset korpimaat....

 Minä luulin tuntevani kotini täysin, mutta eihän se niin ollut. Kun opin hyppäämään korkeuksiin ja kiipeämään, no Marre vähän neuvoi, löysin paljon uusia paikkoja. Ja jostain syystä Mami on sitä mieltä etten saisi niihin mennä. Minä kun luulin hänen olevan yhtä ylpeä kuin Marre!!

Tässä oli hyvä levähtää. Ylähyllyn jälkeen yläkaappi!

Mamin mielestä en saisi mennä sellaisiin paikkoihin kuin "hella", "jääkaappi", "tiskipöytä" ja muita outoja sanoja.












Mutta eniten minua kiehtoo arvoitus, MINNE VESI MENEE??????

Ja näinhän siisnä lopulta kävi. Putosin veteen. Mami kehtasi nauraa minulle kippurassa vaikka kuinka kauan!!! Aivan kuin se ei olisi riittänyt, hän pesi minut. VEDELLÄ!!!

Pikku puutarhuri

Kerroin viimeksi, että olen oppinut hallitsemaan kehoni ja siksi pääsen, no, oikeastaan melkein mihin vaan. Kun aloin kävellä tietsikkapöydän ylätasolla, mami laittoi kukat roikkumaan ilmaan. Hän höpisi jotain "pudottaa ruukkuja" ja "amppeli", mutta minä uskon että hän halusi antaa minulle haasteita. 

Ja näin siinä kävi
 

Lentopentu

Minä olen oppinut lentämään!! No, ainakin melkein. Olen oppinut hallitsemaan kehoni ja nyt mennään lujaa. Juoksen ja hypin huonekalulta toiselle, hyppään myös korkeutta jota en ennen osannut. Pärjään Marrelle jo hyvin hippa-leikissä. Painissa en pärjää. Haluaisin kerrankin voittaa ja niimpä tein tuhmasti. Purin Marrea oikeasti. Marre sähisi minulle muutaman kerran ja sitten se suuttui. Se hyökkäsi kimppuuni kuin tuomiopäivän ohjus ja painoi minut selälleen maahan, yritin rimpuilla, mutta se näykkäsi yhä uudelleen kunnes rauhoituin. Marre tuijotti minua silmiin ja sanoi minun käyttäytyvän huonosti. Ettei edes pentu saa villiintyä niin että unohtaa käytöstavat. Minä rauhoituin ja Marre nuolaisi minua kertoakseen ettei ole vihainen. Olinkin sitten kiltti kissa monta minuuttia. 
Mami valittaa kun hyökin hänen jalkojen kimppuun hänen nukkuessa,mutta en minä oikeasti raavi. Aina hän kuitenkin nostaa minut lattialle ja aina minä hyppään takaisin. Se on oikeastaan kiva leikki.

Nyt on päikkärien aika. 

Nekku on jo 3 kuukautta!!!

On tapahtunut kaikkea jännää!! Olen nähnyt suuren maailman!! Ja koiran.   Tuossa on koira. Sen nimi on Lili. Minua pelotti, eikä se ollut minulle kovin kiltti aluksi. Marresta se tykkäsi.                                                                                  

No kyllä minäkin taisin pörrötellä.

Minut pantiin koko päiväksi häkkiin ja sitten menimme ”autolla” ja ”junalla” ja ”junalla” ja ”autolla” Pohjois-Pohjanmaa nimiselle alueelle asti! Marre hoiti matkalla. Eihän minua tietenkään pelottanut… maailma on kauhean suuri.

Seuraavana päivänä pääsimme kokeilemaan voiko ruohikolla kävellä. Minä pissin heti ruusupensaan alle… hih hih hih…

Marre oli omituinen ja alkoi puolueettomaksi. Se ei leikkinyt minun eikä Lilin kanssa, jos toinen näki. Opin viikon aikana paljon uutta. Opin käyttämään tietokonetta. Se on ihan helppoa; seuraa nuolta ja ottaa sen kiinni.

1.8 opin kaksi ison kissan asiaa. OPIN SANOMAAN MIU!  Ja opin tamppaamaan etutassuilla. Ihmiset väittävät sen olevan pikkupennun juttuja,  jos niin olisi, miksi taito opitaan miukumisen kanssa kolmikuisena? Niin Marrekin oppi.

Kuulemma seuraava etappi olisi hampaisen lähtö. Ei niin voi käydä!!! Miten minä sitten puren Marren ja Mamin jalkoja??

Opin minä vähän korkeushyppyäkin, onhan se hieman helpompaa kuin raapia itsensä kynsillä ylös. Muttei ollenkaan niin hauskaa.

Tulimme eilen kotiin. Taas autolla, junalla, junalla ja autolla. Ja tänään minulla on virallinen muuttoikä, kolme kuukautta -12 viikkoa. Mutta en minä laske, vaikka osaisin helposti neljään. Sitten loppuu jalat.

Tarranauhapentu

01.07.2012 - 21:37

1.7.-12
Jipii!!! Olen taas oppinut uutta! Osaan pörröttää turkkia ja hypellä sivuttain! olenkin treenannut sitä kovasti ja Marre on välillä näyttänyt mallia. Osaan myös kiivetä ja hypellä huonekalulta toiselle.

Ollaan kahden lällällää...

Mami ei tykkää kun hyökkäilen peiton alle kun se yrittää nukkua. Marrea ei haittaa vaikka herätänkin sen. Välillä jahtaamme toisiamme niin että olemme lopen väsyneitä. Painissa häviän aina. Marre on niin paljon vahvempi. Ja Marre PESEE minua jatkuvasti. Osaan ihan itse pestä naaman ja etutassut, mitä muuta sitä muka tarvitsee? Yritin ensin laittaa vastaan, mutta huomasin helpommaksi maata paikallani sillä se ei paljoa välitä vaikka yritän vinkua kun se jotain haluaa tehdä. Mutta hyvä isosisko se on.

0 kommenttia kommentoi

 

Seuraavat päivät

Kovaa peliä Lahdessa

25.06.2012 - 12:23

Aamulla koti-ikävä oli nelkein unohtunut. Olen nyt oppinut ettei hiekkalaatikko ole nukkumapaikka, vaikka aina pisun jälkeen en malta olla jäämättä sinne leikkimään. Mami nyrpistelee nenäänsä ja yritti pyyhkiä turkkiani märällä pumpulilla.
Sairasta matoparkaa lääkittiin vielä kaksi kertaa.
Leikki on pennun työtä ja minähän teen työtä urakalla. Marre ei sitä enää kestänyt vaan tuli tutustumaan (sihahdellen).
Hän kertoi ikänsä halunneen leikkikaveria (Mami sanoo sitä ADHD-tapaukseksi) ja minähän tietysti sanoin, että leikitään!!! Alku oli varovaista, mutta pian oli käynnissä todella hurja hippa- ja piiloleikki. Olimme lopulta todella poikki.

Väsyneet mutta onnelliset

Lisäksi leikimme painia, mutta siinä minä aina häviän.
Välillä täytyy vinkaista, kun Marre ei muista minun olevan
pieni.
Emme sentään ole unohtaneet Mamia. Kiipeilen hänen
syliinsä. Olen tosi hellyydenkipeä ja osaa kehrätä kuin
iso kissa!!!