Pikku potilas

Ensinnä, Nekku kiittää Junnua tunnustuksesta. Yritin käydä kiittämässä ja jättämässä kommentin, mutta se olikin melkoisen ylivoimaista. Mikään ei kelvannut.

Kävimme eilen retkellä katsomassa Eläinlääkäriä. Se ei ollutkaan ollenkaan kivaa.
Minut laitettiin koppaan ja kannettiin "autoon". Ja minä aloin huutamaan kovempaa kuin koskaan ennen, Marre unohtui!!! Mutta ei palattu takaisein hakemaan... Sitten toisessa kopassa tuli sisko ja veli. Tunsimme heti toisemme, ainakaan kukaan ei sähissyt. Vaihdoimme siinä kuulumisia ja sitten menimme hirveän pahalta ja pelottavalta haisevaan paikkaan. Siellä meidät punnittiin, veli oli isoin, 3,4kg. Sitten tuli sisko, 3,0kg ja minä olin pienin, 2,5kg.
Tunsin kipeän piston jonka jälkeen minua alkoi nukuttamaan aivan kamalasti...

 Kun heräsin olin taas kotona, mutta en osannut enää kävellä! Nukuin lisää ja useiden nokosten jälkeen alkoi kävely ja hyppääminen taas sujumaan.

Vierailu sairasvuoteella

Toettuani pöpperöstä tunsin masuani särkevän. Katsoin ja minulta oli viety masukarvat ja laitettu ihoon lankoja, niitä sanotaan "tikeiksi". Ymmärtääkseni minuun on tehty terävällä kynnellä haava ja minut on ommeltu kokoon! Marre ja Mami sanoivat tälläisen kuuluvan kissan elämään. Marre ei kuitenkaan osannut kertoa miksi ja Mamin selityksessä ei ollut järjen hiventä. Tietenkään minulla ei voi olla pentuja koska minähän olen pentu!
Aamulla minulla oli jo aivan hyvä ja normaali olo. Yritin näyttää Mamille kuinka hyvin osaan hoitaa haavaa nuolemalla, mutta hän kielsi. Se oli oikeastaan hyvä, sillä haava on melko kipeä. Ensin Mami yritti pukea minulle vaatteen päälle ja sitten laittaa kipeään kohtaan lapun, mutta minä en tykännyt ja otin ne pois. Juoksen ja leikin kuten ennenkin, mutta Marre ei leiki minun kanssa. Jos se unohtaa, Mami sanoo ei. Muuten sisällä olevat voivat tulla ulos. Ja se ei olisi yhtään hyvä. Minun pitäisi ottaa monta päivää rauhallisesti, mutta mitä minä sitten muka tekisin?