KELLO KAHDEKSAN

 

 

Mamin koulutus on sujunut oikein hyvin. Itse asiassa se on melkein tehty. Minun olisi pitänyt jo aikoja sitten ymmärtää alkaa käyttämään elekieltä. Jännää miten pelkkä tassun heiluttaminen tehoaa paremmin kuin viiden minuutin puhuminen. Pisteenä iin päälle päätimme Marren kanssa, että iltanamien aika on kahdeksalta.

Ja joka ilta kahdeksalta me alamme Marren kanssa parveilla kuppihuoneessa.  Jos Mami unohtaa ja tuijottaa vain jompaa kumpaa kuva-äänilaatikkoa tai kirjaa minä menen luokse, nousen nojaamaan takajaloilleni, katsoa tapitan silmiin ja heilutan vasenta tassua. Sitten Mami kysyy “ Mitä Nekku tahtoo?” ja minä näytän.

Välillä Mami antaa namit aiemmin, mutta ne ovat extraa. Ainakin meidän mielestä. Kahdeksalta uudestaan. Piste. Se on meille niinkuin päivän loppu.

Toissa päivänä heilutin tassua, että avaa ikkuna, sitten menin saman tien heiluttamaan uudestaan, että laittaa sen kiireesti kiinni. Ulko oli mennyt pilalle! Siellä satoi jäätä! Siis jäätä!! En meinannut uskoa silmiäni. Piti ihan koittaa tassulla ikkunalautaa ja jäätä se oli. Ihan tassua palelsi. Ajattelin että jos ikkunan laittaa kiinni, ulko voisi korjautua tavalliseksi ja niinhän sen teki. Kun Mami on nyt ollut niin reipas ja tottelevainen, minä kiitokseksi autoin häntä tänään kaikessa. Tiskasin kaverina ja vaihdoin petivaatteita. Imuroimaan en kuitenkaan alkanut. Se nimittäin murisee. Siis imuri, ei Mami, enkä minä luota siihen. eikä luota Marrekaan. Se ettei se ole vielä purrut ei tarkoita etteikö se voisi joku päivä puraista…………………….

KOULUTUSTA

 

No nyt minä alan ymmärtää. Siis miksi meillä oli Mamin kanssa se iso riita. Mutta täytyy muistaa että minä olen vasta vuoden vanha! Minä ihan oikeasti luulin, että ihmiset ymmärtävät puhetta ainakin saman verran kuin minäkin ymmärrän. Mutta ei!!!! Voitteko kuvitella, Mami ei tunne edes omaa nimeään!! Minä kokeilin! Kyllä minä tunsin sanan "Nekku" jo kakskuisena...

 Mami on alkanut lähteä aamuisin "kouluun". Minä en oikein tiennyt nikä se on, kunnes muistin Lili-koiran kertoneen käyneensä pentuna koirakoulussa. Silloin minä sen hoksasin, minä en ole muistanut kouluttaa Mamia!!!! Ihmettelin miksei Marre ole puhunut asiasta mitään, mutta eihän sillä ole ollut nuorempana ongelmia. Marren kasvattiemona oli Mona, joka oli niin vanha ja viisas,että sen lisäksi että se ymmärsi lähes kaiken, myös osasi puhua ihmisille. ( Se on aivan totta. Kerran Mona piti jopa puhuttelun henkilölle, jonka koira oli minulla hoidossa. Marmatti niin, että henkilöä oli ihan hirvittänyt. Mona oli ehdoton siinä, että joka lemmikillä piti olla oma koti ja oma mami tai isi.)
Vielä minäkin opin.

Eli turhaan Mamille mitään sanoo. Häneltä täytyy pyytää ja sitten jos haluaa olla varma, vielä näyttää. Minä teen niin, että menen luo, nousen takajaloilleni ja heilutan toista etutassua. Sitten tarvittaessa kävelen laatikko- tai kuppihuoneeseen (haluanko laatikon laittoa vai herkkua) tai osoitan lelua. Noo, siis keppilelua. Neuvo muille kissoille: Jos haluatte ihmisenne varmasti ymmärtävän, näyttäkää asia tassusta pitäen. Vaikka ihmisellä on kätevät tassut, ymmärrys on heikonpuoleinen.
Mami oli hyvin otettu kun heräsi yhtenä aamuna ja Marre piti häntä tassusta kiinni omilla tassuillaan. Marre on sellainen kova halailija. Nukkuessa se pitää minua melkein aina kaulasta kiinni ja joskus leikkiessä melkein kuristaa.  

KAKKU-NEKKU

 

Heippa vaan! ettei kait luulleet että minä olisin kadoksissa?? No en ole. Vähän laiska vaan.
Minulla oli joku aika sitten TOSI paha riita Mamin kanssa. Se läppäsi!!  Se tapahtui vähän sen raksu-ryöstön jälkeen. Meidän hiekkalaatikko haisi toosii kummalta ja pahalta (ei ihmekään sen herkkumäärän jälkeen, siinä rasiassa oli 1 1/2-2 pussia herkkuja) siis pissi. Ja laatikon päällä on kansi, eli haju ei päässyt edes pois.

Minä sanoin kyllä Mamille, että siivoa, mutta kun minä kuulemma puhun niin paljon… Mutta Mami vaan löhösi nukkumapesässä ja tuijotti kirjaa. Ajattelin herättää huomiota, hyppäsin siihen ihan viereen ja aloin pissiin! Sen sijaan, että olisi pyytänyt anteeksi ja korjannut asian, Mami suuttui aivan kamalasti! Otti niskasta kiinni, antoi luunapin ja läppäsi lehdellä!!!! (tiedän käyttäytyneeni huonosti, mutta niin käyttäytyi Nekkukin) Siis kävi minun kimppuun! Ei minuun oikeastaan sattunut, mutta minä JÄRKYTYIN!!!!!!! Vähän ajan kuluttua Mami etsi minut piilosta verhon takaa, otti sykkyyn ja paijasi. Se helpotti.

Mami kyselee nykyisin aina välillä “Onko Nekku pissannut?” ja minä vastaan “ou”. “Minne Nekku on pissannut?” Vastaan taas “iu” ja välillä käyn näyttämässäkin hiekkalaatikkoa. Ja joskus menen varmuuden vuoksi sängyn alle. Miksi hän tyhmiä kyselee? Tietenkin hiekkikseen!!
Tapoin vanhan leikkilaatikon lopullisesti ja saimme uuden. Leikimme sillä Marren kanssa heti monta tuntia. Vein keppilelunikin sinne.

Mami teki eilen marjapiirakkaa. Minä olisin halunnut kovasti auttaa. Sitten sain taikinakupin nuoltavaksi. Ai kun se oli hyvää…Sitten se otettiin pois. Mami väitti, että liiasta kakkutaikinasta tulee masu pipiksi. Mami laittoi piirakan kuumaan pesään ja lähti katsomaan kuva- ja äänilaatikkoa. Ja minä menin kuppihuoneen vesilaatikkoon jatkamaan taikinan nuolemista……  Sieltä minut tietysti (kielletty paikka) ajettiin pois ja kuppi pilattiin vedellä. Jos olen ihan rehellinen, saatoi siitä taikinapaljoudesta tulla ihan vähän hassu olo. Ainakin olin vaisu loppu illan. Mutta mami söi itse sitä piirakkaa!!!!

PIKKU RIKOLLINEN

Minusta on tullut Mamin mielestä oikea rosvo. Omasta mielestäni minä vain metsästin. Minä olen ennenkin vienyt herkkuraksut ja siksi ne ovat olleet viime aikoina piilossa yläkaapissa.

Minä jäljitin ne sieltä. Ja kerran kun minulla teki hyvää mieli, kiipesin yläkaappiin ja hain ne, varastin, kuulemma. Mutta eivätkö ne olleetkin meidän? Sain purkin (ja muutaman astian) alas ja vielä purkin auki. Sitten söin ne kaikki. No, Marre kyllä auttoi. Sitten piilotin todisteet (tyhjän purkin) sängyn alle, mistä Mami sen sitten löysi.
Mamin mielestä olen niin paha rosvo, että hän aikoo laittaa minulle päälle pienet liivit, joiden selkään kirjoittaa “MC PUSSYCAT” ja päästää minut ulos jos vaikka ryöstäisin pankin. Siinä on kuulemma se huono puoli etten kuitenkaan muista mihin piilotan rahat…
Ja kun minut laitetaan sitten häkkiin, Marre ja Mami tulevat minua katsomaan aina vierailupäivinä ja tuovat kakun johon on piilotettu viila.
Minä en tuota juttua ymmärtänyt ollenkaan, mutta Mamilla tuntui olevan kovasti hauskaa.

Minä olen metsästänyt ensimmäisen vähän isomman saaliini. Siis hyttystä isomman. Lentävä, “perhonen” tuli sisään ja siitäkös me innostuimme. Marre antoi sen minulle! Eikös minulla olekin kiltti sisko! Yritin hypätä sitä ilmasta kiinni, mutta se meni piiloon jääkaapin taakse. Odotimme pitkään ja tulihan se pois! Sitten sitä jahdattiin, välillä se karkasi, mutta sain sen taas kiinni. Sitten söin sen. Eka saalis pitää katsokaas syödä. Marrekin söi kärpäsensä, Pilkku Kakaran avustuksella ekan hiirensä (toisenhan Pilkku piilotti maton alle, yäääkk!!!) ja minä söin perhosen. Se ei maistunut hyvältä, mutta söin sen viimeistä siipeä myöten.
Sitten sisään tuli pistävä (mehiläinen). Metsästin senkin ja myös söin, vaikka pitikin olla varovainen, sillä se puri minua aluksi tassuun. Sattui, mutta onneksi se ei purrut toista kertaa.
Muitakin lentäviä on tullut ja olemme jahdanneet niitä iloisina yhdessä. Mamia hirvittää kun tavarat lentelevät ja putoilevat. Onneksi mitään ei ole mennyt rikki, siitä saisimme tietenkin taas huudot, vaikka kyllähän Mamikin myöntää, että on hyvä kun on välillä jahdattavaa. Säilyy virkeys kun on hauskaa.

PISSAHOUSU

Olen huomannut ettei elämä ole pelkkää kehräystä ja auringonpaistetta. Minulla on ollut riita Mamin kanssa. Oikeastaan kaksi riitaa.
Nukkumapesän päällä on paljon pehmusteita ja tämän nimi on “päiväpeitto”.

En oikein tiedä miksi, mutta minulla on kauhea pakko välillä kuopia sitä ja kaksi kertaa minulla on tullut pissa! Eka kerrasta en enää muista ja Mami nukkui, mutta toisesta kerrasta Mamikin voi todistaa etten minä AIKONUT pissiä!!! En edes istunut!! Pissi vaan tuli, valui pitkin jalkoja ja häntää. Silti Mami oli vihainen… Kyllä me sovittin pian. Olin kuitenkin surullinen ja tässä kuvassa Marre halailee lohdutukseksi ja on pessyt minut kunnolla. Korvakin on vielä nurinnarin.
Mami aikoo alkaa peseen hiekkalaatikkoa useammin ja leikittään vielä enemmän. En oikein tiedä miten ne riitaan liittyvät, mutta en minä valita. Minä en ole koskaan oikeen tykännytkään kun hiekkiksestä otetaan vain kakat ja pissapaakut pois. Minun mielestä on paljon parempaa kun se pestään ja laitetaan kokonaan uudet hiekat. Niitä on meistä molemmista oikein kiva kuopia. Meillä on ihan kilpailu kumpi ehtii ensin ja välillä istutaankin vierekkäin. ja leikkihän minulle kelpaa aina!!!!! Marrella on hassu tapa syödä. Se ottaa suun täyteen raksuja, menee jonnekkin, sylkäisee ne pois ja syö yksitellen.
Marrella on vihdoin kunnon häntä! Ne jotka lukivat eka kertomukseni, siis siitä kun muutin kotiin, naureskelin siinä, että Marrella on ihan luiru häntä. Se kun nyppi suruissaan siitä karvat kun sen isosisko ja kasvattaja menehtyi. Nyt se on vihdoin taas täydellinen, hännänpäätä myöten.

NEKKU-TÄTI

 

Varmaan arvaattekin, että olemme palanneet kotiin. Minusta oli niin mukavaa kävellä ruohikolla. Ja kerran alkoi sataa! Me villiinnyimme täysin.

Ja miten paljon olikaan tilaa juosta! Otin nopeita spurtteja ja Lili-koira lähti kilpaan. Jos tila loppui se sai kiinni, ellei. minä voitin!! Voitin myös Marren!! Se oli minusta hauskaa, sillä en minä muuten sitä voitakkaa.

Mamilla oli kumma päähänpinttymä kissasta puussa. Mutta kun minä en ole poika, eikä minua ne paloautot kiinnosta, en lämmennyt ajatukselle. Yritä sitä neuvotella ihmisen kanssa. Mami yksinkertaisesti ripusti minut puuhun, käski poserata ja alkoi ottaa kuvia.

Sitten tuli ilta, milloin Mami alkoi laittaa tavaroita kassiin ja tiesinhän minä mitä sellainen tarkoittaa. Taas häkkiin. Minua alkoi hermostuttamaan aivan kamalasti ja kun minulla on asiaa sanon sen myös. Kovaa. Usein. Taisinpa kertoa tuntojani koko illan. Ja yön. Ja seuraavan aamun. Aamulla Mami heitti meidät ulos purkamaan energiaa, se taisi haluta minun olevan vähän aikaa hiljaa. Tavallisesti meidät joutui pyydystämään ja kantamaan sisään, mutta kun Mami kantoi Marrea minä kipitin tiukasti perässä.

Olen varmaan ennenkin valittanut, että ihmistä on välillä aivan toivotonta saada ymmärtämään helpointakaan asiaa. Lisäksi niillä on aivan surkea muisti. Yksinkertaisesti pelkäsin, että jos en vartioi ja muistuta, minut voidaan helposti unohtaa!

Minusta on hauskaa käydä kylässä, mutta haluan kuitenkin mieluiten olla omassa pesässä oman lauman kanssa. Junamatkalla oltiin niin väsyneitä, että nukuttiin kaikki.

Mamin äänilaatikkoon tuli viesti, että olisi kolme pikku-Nekkua kotia vailla. Minusta oli tullut täti!! Pilkku-siskohan on leikattu, mutta minulla oli Emo-Pesässä toinenkin sisko. Sen ihminen oli luullut sitä pojaksi, kunnes se oli pyöräyttänyt kolme suloista poikasta!! (Tuohan on niin klassinen juttu, että sitä on vaikeaa uskoa todeksi… Heh heh heh…) Eikö tuo jo osoita. että olin oikeassa kun muistuttelin, että minua ei saa unohtaa.                                                                                                        

Siis jos ihmiset eivät osaa katsoa hännän alta, ainahan meiltä voi kysyä… Minä ainakin olen aina tiennyt että minulla on Emo-sisaruksina kaksi siskoa ja veli. Hei hetkinen, Kakaralta otettin poika-pallot pois. Onko se nyt sitten sisko vai veli???

No, minä otan torkut ja mietin asiaa sitten.

VUOSI KOTONA

Eilen tuli kuluneeksi vuosi kun muutin omaan laumaani. Minä yritin kyllä käskeä sihteerikköäni kirjoittamaan, mutta hän oli ollut leikkimässä oudon hajuisten koirien kanssa. Ne ovat kuulemma kamalan isoja, niitä sanotaan "hevosiksi", ne ovat niin isoja, että ihminen voi istua niiden sykyssä! Sitä sanotaan "ratsastamiseksi".

Pikku-Nekku vuosi sitten

 Me emme ole nyt omassa pesässä, vaan kaukana kaukana retkellä katsomassa Lili-koiraa.
Ensin meidät tietysti survottiin häkkiin ja sitten lähdettiin junalle.
Junassa on tietysti aina muitakin kissoja ja koiria, mutta nyt siellä oli häkki jossa oli lintuja! Minä olen aina luullut, että linnut lentävät, mutta ne matkustavat myös häkissä junassa!
Ne vinkuivat hassusti, ihan erilailla kuin meidän pesän ikkunan takana olevat.
Mami kysyi mitä lintuja ne ovat ja minä kuulin että täti sanoi neitikakka ja minua alkoi naurattamaan kamalasti. Marre sähähti, että se oli kakadu, ei kakka, käytä korviasi. Minä sähähdin takaisin, että miten minä voin käyttää korvia tai silmiä tai edes hengittää, kun minut on liiskattu häkin perälle!
Ei se matka oikeastaan kamala ollut, hirveän pitkä vaan.

Perillä oli Lili, joka innostui meistä aivan kamalasti. Aluksi Marre sähisi Lilille ja Lili murisi minulle. Mutta ei se meitä ketään haitannut. Minä tiesin jo, että koirille laumajärjestys on tärkeämpi kuin meille kissoille ja kun olen tottunut Marren määräilyyn, yksi koira menee samassa. Lili sanoi etten saa mennä sen mamin silitettäväksi. sekään ei haittaa, sillä minulla on oma Mami, jonka sykyssä voin olla niin paljon kuin ikinä haluan. Mutta ei minua haittaa, vaikka meidän Mami silittää Liliä! Marrea saa silittää. Ja kyllä minuakin kaikki silittävät kun Lili ei ole pesässä.
Me ollaan monesti käyneet kävelemässä ruoholla!! Aluksi minä kerroin isoon ääneen kaikesta minkä näin. Mami ei päästä meitä kahdestan ulos, ihan kuin olisimme jotain leluja jotka menevät hukkaan!! Hän käski Lilin vahtimaan minua ja itse vahti Marrea, meillä kun välillä oli eri reitit. Ja hyvin Lili vahtikin, kulki nenu minussa kiinni!!
Jatkan lisää seuraavalla kerralla ja sitten tulee kamalan paljon kuvia.
Mami pyysi toivottamaan aurinkoista Lithaa ja Hyvää Juhannusta!